Seitsemässadas ensimmäinen (meniköhän se noin) henkilö kävi eilen blogillani. Kun kirjoittelee enemmän tai vähemmän suuria viisauksia yksikseen, luku tuntuu suurelta. Se on enemmän kun tunnen ihmisiä. Tai ehkä vähemmän, jos lasketaan koko elämän aikana tutuiksi tulleet. Joka tapauksessa se on paljon. Jotkut ovat tulleet toistekin. Jotkut käyvät säännöllisesti, lähes päivittäin. Monet tuntemani ihmiset ovat sanoneet myös ettei ät ole käyneet pitkään aikaan blogillani. Tai että pitäisi käydä.Soppii, soppii hyvinnii (savolaisuus tarttui yhdessä vuorokaudessa) !
Toki blogini on ollut toiminnassa jo puolitoista vuotta, joten siinä mielessä määrä ei ole hirmuinen. Venäjän huippublogistien juttuja käy lukemassa kymmeniä tuhansia päivittäin. Se on hurjaa, melkein pelottavaa. Minun blogiani lukee päivittäin 20-40 henkilöä. Se tuntuu mukavalta määrältä. Joskus kävijämäärä tippuu. Syykin on selvä. Jos kirjoittaja ei tee juttuja luettavaksi, kiinnostus hiipuu. Aina ei jaksa, kerkiä tai viitsi. Joskus aivoista ei löydy ajatuksia, aiheita tai muitakaan impulsseja. Toisinaan niitä löytyy ja unohtuu kasapäin. Kun olen suhteellisen laiskanpulskea kirjoittaja, en jaksa hakea juttujen taustatietoja kovinkaan paljon. En myöskään kirjoita paljon asiatekstejä. Sitä saan tehdä työssäni. Se on aika tylsääkin. Minusta ei olisi toimittajaksi. Tykkään heitellä erilaisia ajatuksia ja leikitellä niillä hetken. Suosituimmat kirjoitukset ovat olleet Miss Suomi Pia Pakarinen, Anne Borgströmin hiukset ja Tappajamehiläinen. Ensimmäistä on vilkaissut yli kaksi ja puolisataa ihmistä.
Nöyrin kiitos teille, lukijat ! Se antaa suurimman motivaation. Vaikken näe, kuule tai tunne teitä, on kiehtovaa ajatella, että tämänkin jutun voi lukea ihminen, josta minulla ei ole mitään käsitystä. Ei tietoa iästä, sukupuolesta, asuinpaikasta tai edes maasta. Luultavasti pääosa on kuitenkin Suomen kieltä ymmärtäviä ihmisiä. Hyvä niin. Olen otettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti