Kuulun siihen ihmisryhmään, jonka vuosi on kaksijakoinen. On raskas ja toivoton syksy ja talvi. Se kestää yleensä syyskuusta helmikuulle. Sen pimeimpinä hetkinä ei voi muuta kuin painaa peitto korville ja toivoa, että pimeys loppuisi pian. Sielu (onko sellaista edes olemassa) kärsii pimeydestä ja käpertyy kasaa. Sitten on toivorikas ja auvoinen kevät ja kesä. Se alkaa yleensä maaliskuussa ja jatkuu elokuun loppuun. Siinä on vastaavasti draivia ja sykettä. Elämä on makoisaa ja helppoa.
Tänään oli selvästi muutoksen tuulia ilmassa. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Se oli kirkas ja keväinen. Samaa ilmiötä vilehteli jo viime viikolla, mutta tänään mukaan tuli lämpöä. Sitä elämän eliksiiriä, joka kesähelteellä karistaa karuilta suomalisiltakin esteet pois (no, nyt menin aika lailla asioiden edelle). Valo ja lämpö tekevät ihmeitä ihmisen sisimpään. Hymy alkaa karehtia suupielissä ja tekee mieli vilkaista kanssaeläjiä. Valoilmiöstä toivuttuaan päähän alkaa pongahdella outoja uusia asioita. Niitä voisi kutsua ajatuksiksi. Vielä kummallisempaa on huomata outoa väreilyä. Sitä sanotaan tunteiksi.
Odotan tätä kaikkea taas innolla. Puoli vuotta on kuorsattu (kärsitty) ja outo valoilmiö alkaa herätellä nukkuvaa karh(j)ua. Pitäisikö alkaa teroittamaan kynsiä ja hiomaan veikeätä virnettä ? Hei, onko täällä ketään ! Valo on syttynyt ja aamu alkaa valjeta. Mihinkäs se kissa meni ! (ei kuulu tähän juttuun. Liittyy vitsiin, jossa kolmen eri maan hemmoa testaili hiirellä parasta juomaa). Elämä alkaa voittaa ja veri virrata.
Tunnetko kuuluvasi joukkoon ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti