Olli Mustonen esiintyi Tampereen Filharmonian kapellimestarina. Soitettiin Sibeliuksen Bardi, Mustosen kantaesitys omasta Tuuri-sinfoniasta ja Prokofjevin kuudes sinfonia.
Bardi oli ikäänkuin intro siihen mitä oli tulossa. Sibeliuksen hempeä ja jonkinlainen välityö johdatteli sävelmaailmallaan kohti Mustosen omaa tuotantoa. Tampereen Filharmonia oli tilannut Mustoselta Leinon Runoon Tuuri sävelletyn sinfonian. Kyse ei siis ole Keskisen halpakaupasta Tuurissa. Ennen konserttia säveltäjä/kapellimestari kertoili Tuurin säveltämisetä. Se avasi mielenkiintoisella tavalla itse sävellystä, runoa sekä Mustosen tapaa säveltää. Leinon runo kertoo Tuuri-nimisestä henkilöstä, joka juhlii jumalten kanssa. Kuolema tulee hakemaan ja Tuuri pyytää lisäaikaa. Pian juhla-aika on ohi ja Tuuli lähtee kuoleman matkaan. Solistina baritoni Juha Uusitalo. Mustosen säveltyö noudattaa pitkälti Leinon ja kalevalaisen mytologian perinteitä. Monipuolista, hienostunutta ja nautinnollista sävelverkkoa pitkin teosta. Mustosen taito on kuvittaa hienoa runoa erilaisilla pienillä elementeillä. Uusitalo selvisi koitoksestaan vähintäänkin hyvin. Teos oli sävelletty bassolle, mutta baritoli oli mainio. Jos jotain kritiikkiä pitää sanoa, jäin kaipaamaan hieman vahvempaa säveldramatiikkaa. Suomalainen mentaliteetti on pohjalaista säästelyä.
Prokfjev on Mustosen musiikkia. Kapellimestari keikkui ja keimaili, nautiskeli voimakkaan musiikin aalloilla. Pidän kyllä tästä kaksikosta. Varsinkin sinfiniam ensimmäinenosa on voimaa ja väriä. Liikutaan sodanjälkeisen elämän pyörteissä. Säveltäjä on mestari ja Mustonen saa Tampereen filharmonian lentoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti