tiistai 28. helmikuuta 2012

Kaksoistornit

Monissa elokuvissa näytetään New Yorkia ilmasta käsin. Oikeasti käsittämättömän monissa. Jostain syystä katseeni kiinnittyy yhteen asiaan: näkyykö kasoistornit vai ei ? Se ei oikeasti vaikuta elokuvan sisältöön millään lailla. Paitsi, että olen alkanut pitämään kaksoistornielokuvia huonompina kuin ilman kaksoistorneja olevia elokuvia. Niillähän ei ole mitään tekemistä koko asian kanssa. Se vaan sattuu olemaan oma mielikuvani. Vai onko sentään ? Voisin jopa väittää, että vanhat TV:ssä esitettävät leffat ovat parempia kuin uudemmat. Ainakin nyt katsomani elokuva Gun Shy on aivan tusinatavaraa, huolimatta kovasta näyttelijäkaartista. Onko se kaksoistornien syytä vai ei ?

Tosiasiassa naapurikanavalta tuleva leffa Aidosti Outoa on valovuoden edellä. Siinä en muista nähneeni torneja tai yläkuvaa New Yorkista. Onkohan se hyvän jenkkileffan tae ? Harmi vaan, että olen nähnyt sen aiemmin. Silti se on hyvä, ilman kaksoistornaja.

Äijäelämää

Taloyhtiön talkoissa pudotettiin lumet kahden tasakattoisen varasto/pyöräsuojan katolta. Meitä oli 7 miestä hommissa. Kuusi heistä oli ikähaarukalla 30-40. Yksi oli hieman iäkkäämpi. Siis minä. Lunta oli kertynyt reilu puoli metriä. Hiki virtasi ja tahti oli kova. Pysyin tahdissa mukana vaikka välillä happi meinasi loppua. Katto tyhjeni ripeää tahtia ja välillä pidettiin taukoa. Nautittiin virvokkeita. Puhuttiin talon kunnossapidosta ja tulevista korjauksista. Sitten painuttiin toiselle katolle ja sama uusiksi. Nyt homma eteni hieman joutuisammin. Sitten katto saatiin tyhjäksi. Taas nautittiin virvokkeita ja keskusteltiin remonteista. Sokkeli pitäisi maalata. Putkiremontin tarpeesta pitäisi tehdä arvio. Selkää särki ja jalat olivat hyytelönä. Suomalaiset miehet parhaimmillaan. Ymmärsin, miksi ikäiseni miehet puuttuivat joukosta. Silti tämä kävi hyvin puntti/uintitreenistä. Samaan hintaa tuli myös sosiaalinen hoito. Tämä oli sitä nykysuomalaista äijäelämää.

Pernilla Karlsson

Hei hän on ihan söpö Euroviisuedustaja. Fanitan häntä täpöllä. Katselin häntä ohjelmassa PS (puoli seitsemän) ja olin aivan myyty. Hän on niin aito ja kiltti. Hänestä ei voi olla pitämättä. Tämä 21-vuotias neitokainen on meidän tämän vuoden euroviisuilija. Paikkana Baku, öljyn ja salaperäisen arabi-aasia-ex-neuvostoliiton maa Kaspian meren rannalla. Pernilla on naispuolinen vastine Paradise Oscarille. He ovat kuin kaksi marjaa. Ovat jopa olleet samalla luokallakin vaikkeivat tiedä sitä. Toivottavasti ymmärtävät mennä joskus naimisiin. Siis keskenään. Lycka till (ihan kuin sanoisin tämä jokaisen tekstin jälkeen, vai kirjoitanko koko ajan ruotsalaisista tai suomenruotsalaisista ?)

Estelle

Estelle Silvia Ewa Marie on kiva nimi prinsessalle. Kuitenkin pahansuopaiset ihmiset, jopa professorit ovat alkaneet vinkumaan huonosta nimestä. Hyvä se on ! Ihan äitinsä näköinen. Ja tietysti isän. Toki, kun isä on kuntosaliyrittäja (tai ollut) niin nimestä puuttuu sporttisuus. Siis esim. Nike tai Adidas. Jokin ruotsalainen naisurheilijakin oli voinut testamentata nimensä Estellelle (ihan kummaa tautologiaa). Emma Gren, Karolina Klyft tai Kajsa Bergkvist. Eikö ?

Estellessä on tietysti se ongelma, että se viittaa laivaan tai sitten sipseihin. Mutta vanha sanonta sanoo, ettei nimi miestä pahenna ellei mies nimeä. Joten luottakaamme, että pikkuinen (äkkiä se on jo ihan iso) itse pilaa nimeään. Sitäpaitsi kyseessä on naispuolinen henkilö.

Nimiasia on saanut kuitenkin uuden yllättävän käänteen. Ruotsalaiset ovat pistäneet pystyyn uuden nimikilpailun ja siinä on kyse myös kansanvallasta. Monarkit päättävät kaksi ensimmäistä nimeä (ovat jo päättäneet) ja kansa kaksi muuta. Näillä keinoin monarkia haluaa parantaa suosiotaan ja myös pikkuprinsessan mahdollisuuksia selviytyä tulevasta elämästä. Sitäpaitsi Ewa Marie pääsi lipsahtamaan maailmankuulun naisnäyttelijän Ewa-Marie Saintin (ei mitään tekemistä Kaarlen naisseikkailuiden kanssa) nimestä.

Nimiäänestyksessä äänioikeus on kaikilla ruotsalaisilla ikään ja sukupuoleen katsomatta. Myös kaikilla ruotsissa asuvilla ulkomaalaisilla ja kaikilla ruotsia äidinkielenään puhuvilla ulkomailla asuvilla ihmisillä. Heitä on kaikkiaan noin 30 miljoonaa. Kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan lounas kuningasperheen kanssa kuninkaanlinnassa. kaikille osanottajille annetaan pieni prinsessan kiiltokuva, jolla on päässään tre krunor. Ennakkoäänestys on jo alkanut ja innostus on ollut kovaa. Ovensuukyselyjen mukaan nimeksi on tulossa Peppi ja toiseksi Abba. Seuraavina ovat tutut Swea ja Volvo ja sen jälkeen Stig ja Börje.

Prinsessan uudeksi nimeksi on näillä näkymin tulossa Estelle Silvia Peppi Abba. Se on kiva ja perusruotsalainen nimi. Siinä on mukana ruotsalaista kulttuuria ja kansantaidetta. Koko nimessä yhdistyvät jäykkä kuninkaallinen perinne ja notkea ruotsalainen ennakkoluulottomuus. Ruotsin musiikkiteollisuus on sponsoroinut nimikilpailua runsain mitoin.

Eipä muuta kun lycka till Estellelle ja kaikille rojalisteille. Vaihteeksi menee hyvin. Tai ainahan siellä on mennyt kivasti, mutta media vaan haluaa kärjistää asioita.

maanantai 27. helmikuuta 2012

AAA

Mystiset kolme aata voidaan ymmärtää monin tavoin. Tarkoitan nyt tässä luottoluokitusta. Luokittajat arvioivat yritysten ja maiden vakavaraisuutta ja luokittavat niiden kykyä vastata luotoista.

Samanlaista luokitusjärjestelmää ollaan tekemässä myös naimisiin haluaville pariskunnille. Luokitusfirma arvioi naimisiin menossa olevan henkilön luotettavuutta. Tarkastelun kohteena on useita elämään ja avioliittoon liittyviä riskejä. Avioliittoon aikova henkilö pyytää puolueettomalat luokittajalta maksullisen selvityksen, jonka perusteella voi sitten arvioida mielitiettynsä ilmiasua ja ominaisuuksia. Avioliittoluokittajat käyttävät tuttua ameriikkalaista Standard & Poor's (suom. Tavis ja Koyhä) yhtiön kehittämää järjestelmää. Tutkivan journalismin osastomme on saanut käsiinsä avioliittoluokitus/(avio)l(ii)uottoluokitus perusteet. Ne jakautuvat seitsemään eri ryhmään:
Perintötekijät, terveys, elämäntavat, aikaisemmat suhteet, käyttäytyminen, seksuaalinen aktiviteetti ja talous.

Perintötekijöiden tilaa selvitetään aina kolmannen ja neljännen sukupolven geenitesteihin asti. Siniverisyys on pelkkää plussaa. Terveystiedot ilmenevät yksityislääkärien potilastiedoista. Elämäntapatiedot kerätään sadan lähimmän ystävän ja kaverin kertomuksista. Aikaisemmat suhteet löytyvät edellämainittujen sadan henkilön paljastuksista. Käyttäytymistä seurataan oikeisiin asemiin sijoittuneella filmiryhmällä, joka tekee yötä päivää elokuvaa. Seksuaalinen aktiivisuus selvitetään aluksi myös em. tahojen kanssa ja sitten tarkkaan valittujen partnereiden intiimeillä ja luottamuksellisilla kertomuksilla. Taloustiedot selvitetään Caymansaarten pankin tiliotteella.

Kaikkien edellämainittujen tietojen perusteella arvoitavat jaetaan luokituksiin haarukalla AAA - Bbb. Kaikkien ei kuitenkaan kannata haaveilla kolmen ison aan puolisosta. Luokittajat toteavat että kolmesta isosta aasta kannattaa nykypäivänä olla onnellinen. Arvionnin hinta liikkuu sadan ja kahdensadan tuhannen eken(100.000-200.000€) molemmin puolin. Suurin osa luokitusyritys Tavis&Köyhän arvioimista ihmisistä saa kyllä vähintään kaksi isoa aata (AA). Siis luokitus on tässä mielessä hintansa väärti. Ja ei muuta kun avioliiton satamaan.

Nokian eFloppi

Elopin floppi jatkuu. Nyt Nokia tempaisi uusia puhelimia esiin, mutta kiinnostavimmat uutuudet tulevat vanhaan puhelimeen. Lumia antaa edelleen odottaa. Windowsia suitsutetaan, muuta ilman uusia etuja. Markkinat ovat pitänee Nokian kurssin neljän eken ympärillä. Halpaa on, jos haluaa sijoittaa. Mutta saako Nokia mitään todellista uutta aikaa ? Viime vuoden alkupuolella ennusteltiin vuoden mittaista kehittämisaikaa. Nyt on katse siirrettävä syksyyn. Tai kenties ensi vuoteen. Tai ...
Elop kuvasi muinoin Nokiaa palavaksi öljytorniksi. Nyt kai sitä voisi kuvata sammutetuksi öljytorniksi.

Ei energiajuomille

Porin Ässät ja Pesäpalloliitto ovat päättäneet kieltää energiajuomien käytön harjoitus ja pelitoiminnasta. Molemmat haluavat olla mukana terveellisten ruokailutapojen edistämisessä. Kuulostaa hyvältä. Kysymys on myös sponsorirahojen suuntaamisesta. Näitä rahoja ei nähdä em. tahojen tileillä. Ässien valmennuspäällikön mukaan kahvikupillinen päivässä riittää piristeeksi. Mielenkiintoista nähdä asian toteutusta. Tunnetusti aktiiviset nuoret junnut ovat aktiivisia myös viihteellä. Vauhdikasta yöelämää tasoitellaan usein aamulla energiajuomilla.
Jääkiekkoliitto on myös jollakin lailla välikädessä sponsorirahojen puutteessa. Todennäköisesti ei mitään ohjeistusta ole tulossa sieltä suunnalta. Piristeistä on kyse ja monet väittävät energiajuomien koukuttavan käyttäjiään. Omat kokemukset ovat siinä määrin vähäisiä, etten tiedä siitä. Mutta autoilijalle energiajuoma tuo virkeyttä. Sen olen testannut.

Kokonaan toinen asia on alkoholin ja nuuskan käyttö. Ne eivät ole piristeitä, mutta liittyvät kyllä nuorten elämään. Vahvasti myös urheilujunnujen elämään. Mutta se on sitten toinen juttu.

Pari sanaa keväästä

Kuulun siihen ihmisryhmään, jonka vuosi on kaksijakoinen. On raskas ja toivoton syksy ja talvi. Se kestää yleensä syyskuusta helmikuulle. Sen pimeimpinä hetkinä ei voi muuta kuin painaa peitto korville ja toivoa, että pimeys loppuisi pian. Sielu (onko sellaista edes olemassa) kärsii pimeydestä ja käpertyy kasaa. Sitten on toivorikas ja auvoinen kevät ja kesä. Se alkaa yleensä maaliskuussa ja jatkuu elokuun loppuun. Siinä on vastaavasti draivia ja sykettä. Elämä on makoisaa ja helppoa.

Tänään oli selvästi muutoksen tuulia ilmassa. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Se oli kirkas ja keväinen. Samaa ilmiötä vilehteli jo viime viikolla, mutta tänään mukaan tuli lämpöä. Sitä elämän eliksiiriä, joka kesähelteellä karistaa karuilta suomalisiltakin esteet pois (no, nyt menin aika lailla asioiden edelle). Valo ja lämpö tekevät ihmeitä ihmisen sisimpään. Hymy alkaa karehtia suupielissä ja tekee mieli vilkaista kanssaeläjiä. Valoilmiöstä toivuttuaan päähän alkaa pongahdella outoja uusia asioita. Niitä voisi kutsua ajatuksiksi. Vielä kummallisempaa on huomata outoa väreilyä. Sitä sanotaan tunteiksi.

Odotan tätä kaikkea taas innolla. Puoli vuotta on kuorsattu (kärsitty) ja outo valoilmiö alkaa herätellä nukkuvaa karh(j)ua. Pitäisikö alkaa teroittamaan kynsiä ja hiomaan veikeätä virnettä ? Hei, onko täällä ketään ! Valo on syttynyt ja aamu alkaa valjeta. Mihinkäs se kissa meni ! (ei kuulu tähän juttuun. Liittyy vitsiin, jossa kolmen eri maan hemmoa testaili hiirellä parasta juomaa). Elämä alkaa voittaa ja veri virrata.

Tunnetko kuuluvasi joukkoon ?

Tulppaanit 2


Tulppaanien taistelu voitosta on kiristynyt äärimmilleen. Mitään keinoa ei kaihdeta, eikä periksi ole annettu. Oranssien (oik.) pari jäsentä on uuvahtanut pöydän pintaan vaikka itse terälehtiä ei ole pudotettu. Nyt tilanne näyttää hyvin tasaväkiseltä. Kummalta pettää hermo ? Vai ovatko molemmat ryhmät aikoneet kuivattaa itsensä, niin etteivät kukat putoa lainkaan varresta. Kisa jatkuu ja vedonlyöntipanokset ovat nousseet tähtitieteellisiin summiin. Macaossa huhutaan/tiedetään kertoa miljoonaluokan vedonlyöntipanoksista. Tuntemattomaksi jäänyt singaporelaislähde kertoo, että kisan järjestäjiä on lahjottu jo lukemattomia kertoja. Viimeeeksi suklaarasialla. Kaikki lahjontatiedot ovat olleet kuitenkin vahvasti liioiteltuja.

Päätän raporttini keittiön pöydän tulppaanikisasta ja palaan kisapaikalle kun jotain raportoitavaa ilmenee (tai minun on nälkä).

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Arajärven tuijotus

Nyt koko jupakka on paljastumassa feikiksi. Kerrankin miehinen suomalainen karpaasi pääsi kansainvälisiin otsikoihin tuijottelemalla kuninkaallisia suloja. Tämä on pantu merkille useissa lämpimissä maissa, jossa tundran poikia on pidetty kylminä ja kainoina. Näinhän ei todellakaan ole. Arajärvi oli tarkoitus vihkiä isojen poikien kerhon kunniapresidentin puolisoksi. Nyt koko juttu meni mönkään ja meiltä miehiltä on viety uskalias symboli. Tästäedes meidän on vaan tuijoteltava kattoon ja toivottava ihmettä. Kumpa joku uskaltaisi !

Amy Macdonald

Sattumalta katselin Deutche Welle (DW-TV)kanavaa. Siellä oli menossa Europe Consert niminen ohjelma. Lavalla Amy Macdonald, 24-vuotias skottilaulaja, lauluntekijä. Hän veti omalla tyylillään tuttua biisiä. Hetken kuunneltuani erottui Killersien Mr. Brightsiden melodia aika persoonallisena versiona. Nuoren naisen tyyli on menevää countryrockia. Laulutyyli on hieman kovaa, tukahdettua ja tuo mieleen jonkun toisen naislaulajan, mutten millään saa päähäni kenet. Joka tapauksessa aloin kuuntelemaan konserttia ja mietin koko ajan pidänkö tästä hieman uhittelevasta äänestä ? Vai pidänkö menevästä rytmistä ? Kappaleet muistuttavasti kovasti toisiaa. Mene ja tiedä, mutta jostakin tässä musiikissa pidän. Se on jollakin tavoin valmista ja omaperäistä vaikkei kovin kaunista olekaan. Sitten Amy veti Cohenin Hallelujan kitaristin komppaamana ja taisin alkaa pitämään hänestä (vaikken muuten pidäkään tästä Hallelujasta). Mutta Amy veti sen jotenkin julistuksenomaisesti. Tiedättehän tämän sortin sosialistit. Siinä on paatosta ja läpimenevää suoruutta. Se iskee suoraan tajuntaan, kuin mennyt nuoruus. Lopuksi Amy veti pari itselleen tyypillistä vetoa, joten saatoin rauhoittua ja jättää mieleni rauhaan. Ehkä Amy on jonkinlainen skottien itsenäisyystaistelun symboli. En edes kuunnellut sanoja.

Pernilla Euroviisuihin

Melkein kuin salaa pidettiin Euroviisukarsinnat. Nimi oli Uuden Musiikin Kilpailu. Muistan katsoneeni sattumalta jotakin alkuvaihetta ohjelmasta. Ei kiinnostanut. Nytkin kisa vaikutti peräkylän seiväskilpailulta. Täyte-esiintyjät Lauri ja Anna Abreu olivat valovuoden edellä näitä uuden musiikin airuita. Jos ihan rehellisiä ollaan, kuulosti alkeelliselta. Aamulla kuulin, että kiintiösuomenruotsalainen Pernilla Joku voitti kisan. Se on hyvä uutinen. Silloin veljemme ja siskomme Sverigessä, Danskissa, Norgessa ja Iislandiassa ymmärtävät sanat ja ääniä sataa kahmalokaupalla. Voimme olla siten varmoja toiselle kierrokselle pääsystä. Kielialueethan ratkaisevat Euroviisuissa. Siksi valinta oli oikea ja kaiken maailman muut yrittäjät laulettiin suohon.

Suomenruotsalaisilla on hieno perinne Suomen euroviisuissa Lasse Mårtenssonin ja Carita Holmströmin viitoittamalla tiellä. Nyt se sai jatkoa ja osoittaa, että me suomalaiset olemme suvaitsevia ja arvostamme kielellisiä vähemmistöjä. Ehdotankin, että seuraavana vuonna viisu vedetään venäjän kielellä. Tyyli voisi olla perinteistä moskovanteknoa tai slaavilaista tiukkaa ylä-äänistä voimalaulantaa harmaa puku ja röyhelöpaita päällä. Silloin kaikki kazakstanit, azerit ja latvian venäläiset heltyvät ja voitto on meidän. Siis suomalaisten ?

lauantai 25. helmikuuta 2012

Vesa Toskala

Tänään päättyi Vesan tuska. Satakuusikymmentä päivää on takana ja apinat poistuneet olkapäiltä. Ne ovat olleet Vesan olkapäillä isoin joukoin. Mutta toivo eli ja Vesa jaksoi uskoa. Peliaika oli kortilla, loukkaantumiset vaivasivat, fanit alkoivat menettää uskonsa. Mutta tänään taivas aukeni. 58 minuuttia meni penkin alle, mutta sitten kuin ihmeen kautta kaksi börsää ilman Vesaa. Loppu on pelkkää kosmetiikkaa. Vesa kesti rankkarit ja kamu Niinimäki sinetöi rankkarivoiton.

Mistäkö tässä on kysymys ? No ! Toskalan Vesa on ex-NHL maalivahti, joka on vartionut Ilveksen maalilla 160 päivää ilman voittoa. Tänään tuli voitto pitkästä aikaa, kun Vesa oli mokena. Onnea !

Leena Hefner os. Herppeenluoma

Niin siinä kävi. Kaksimielisyydet ratkaisivat. Sorvan kylä on maailmankartalla tai ainakin Suomen kartalla. Uskon jutut ovat monella tapaa raflaavia, vaikka alapään käännöslauseet ovatkin aika teinipolitiikkaa. Vastustajat ovat laonneet yksi toisensa jälkeen lapset, mummot, bimbot, varamiehet sun muut. Akun tiukka roolitus on vuosi vuodelta parantunut. Mutta äänestys on viime metreillä kahden kauppaa ja silloin vaikuttavat monet muutkin tekijät. Myös nais-mies jakautuma. Samoin Akun toistuva menestys. Ja ainakin se, kumpi saa porukan liikkeelle. Varma voitto kääntyy hopeasijaksi. Mutta toisaalta, linjat on valittu ja peruutusvaihteita ei ole. Tänä vuonna voittajaksi valittiin Leena Hefner os. Herppeenluoma. Osin vastenmielinen, osin osuva kuvaus rikkautta kaipaavasta hömpsystä. Kisa oli yllätyksellinen ja se saa varmasti Maikkarin jatkamaan. Alkuperäisestä vitsistä on tullut vakava kilpailu ja nyt ristiriitaiset tunnelmat ovat entistä enemmän ihmisten puheissa. Leena H-H:n lisäksi voittjana on MTV3. Se on pystynyt kehittämään uuden menestysformaatin ja kansa katsoo.

Frontside Ollie

Hei isät pitäkää tyttäret aisoissa ! Robin on tullut ja valloittaa tyttärienne sydämet. Kolmetoistavuotias Robin on singahtanut hetkessä pikku tyttöjen sydämiin. Onko tässä tämän päivän Dingo ? Viaton, kiinnostava, rehellinen, kaikella tapaa tämän ajan kymmenvuotiaiden idoli. Robinin biisiä "Frontside Ollie" on käyty Youtubessa katsomassa yli 5 miljoonaa kertaa. 40.000 fania facebookissa. Levy ilmestyy juuri nyt, nimeltään Koodi. Nuoren pojan elämä on tukevasti jalat maassa, mutta mediatykitys on vasta alkamassa. Jyrääkö media nuoren pojan aikuisten maailmaan liian nopeasti ? Se nähdään lähitulevIsuudessa.

Ai, niin mikä on Frontside Ollie ? Se tarkoittaa, että skeittilaudalla pyörähdetään siten, että eteenpäin oleva lautailija pyörätää niin, että kasvot ovat taaksepäin (olipas vaikeasti selitetty).

Chili-suklaa jälkkäri

Kun lättytaikinaa jäi jäljelle, päätin tehdä yllätysjälkkäriä. Lisäsin taikinaan vuoltua suklaata ja chiliä. Käytin yhden Rawitt-chilin. Sekoitetaan hyvin taikinaan ja paistetaan kuumalla pannulla ohuen reikäiseksi. Laitetaan kuuma räiskäle lautaselle ja päälle yksi iso jäätelöpallo. Vaniljajäätelöä tai suklaarouhejätskiä. Kuuma räiskäle pehmentää jäätelön, joka antaa helpotusta suklaan kanssa chilin purevuudelle. Tätä alkaa khimoitsemaan.

Bobrikovin näköinen mies

Soini kuvasi komissaari Olli Rehniä Bobrikoviksi. Bobrikovhan oli Suomessa Venäjän vallan aikana ja kiristi suomalaisten elinoloja. Nyt Soini näkee Rehnissä Bobrikovin kaltaisen kiristäjän, mutta kohteena on Kreikka. Jos asiaa katselee laajemmin, näitä Bobrikoveja on aika paljon Rehnin lisäksi. Yksi Rehn ei tässä Kreikan asiassa paljon kesää tee. Sitten voidaan ajatella, että Rehn kiristää suomalaisia antamaan rahaa Kreikalle. No, jos Suoman talous on minimalistinen Euroopassa, ei Suoman tuet Kreikan velkoihin riitä. Ymmärtääkseni Suomi antaa suhteessa about saman kuin muutkin EU-maat. Suomen talouskunto vaikuttaa olevan Euroopan kärkeä.

Vaikuttaa, että Soini on alkanut pehmenemään. Opposiittiossa oleva keskusta ja Väyrysen loppumaton vaalikiertue on ajanut perussuomalaisen valittamisen ohi. Väyrysessä näyttää olevan enemmän uskottavuutta kuin Soinissa. Soini on vähän samanoloinen, pulska ja hyvinvoiva poliitikko kuten Pekka Vennamo aikoinaan. Ilmiasu ei ole kärsivän tai nälkäisen oloinen. Pikemminkin päinvastoin. Ilmiasu on jälkiruokaa odotteleva päivällisvieras ja Soini näyttää viihtyvän pöydässä.

Toinen pehmenemine opposiittiossa on tylsyys. Oppositio on toimeton rakkikoira. Hallitus runnoo EU-avustuksia läpi kerta toisensa jälkeen ja opposition toistuva valitus ei näytä purevan. Lisäksi kuntauudistuksesta valttaminenkin näyttää satavan kauraa kepun laariin. Soini on tylsistynyt ja toimeton. Samoin koko eduskuntaryhmä, jonka pääasialliseksi rooliksi näyttää jäävän puoluetovereiden kommenttien kommentointi.

Kolmas pulma on perussuomalaisen puoluerakenteen pulma. Puolue on linjaltaan valituspuolue, joka on kerännyt erilaisia valittajia riveihinsä. Siltä puuttuu yhteinäistävä puolueohjelma. Samanaikaisesti puolue on saanut kasapäin rahaa runsaina puoluetukina. Piirit, kaupungit ja alueet ovat hyvin erilaisten aktiivien käsissä. Sanoisin, että kädettöminä, koska aktiivit ovat hajanaisia ja kokemattomia. Tässäkin kepun rutinoitunut maaseutukenttä on monta askelta edellä. Soini on kädetön eikä pysty johtamaan joukkojaan.

Tätä taustaa vastaan kepulaisen Olli Rehnin vertaaminen Bobrikoviin on ymmärrettävää. Kyseessä on valtansa menettävän johtajan katkera valitus tappion kynnyksellä. Kun kepulaiset ovat ajaneet takavasemmalta ja -oikealta ohi, ei mielessä ole muuta kuin kiukkua ja vääriä lipsautuksia. Toisaalta juuri siksi Soini on niin söpö. Kiukuttelee vaan ei sano suoraan mikä mättää. Ihan kuin muutkin leikkikenttien aikuiset pikkupojat.

Lättynakki

Viikonlopun vaivattomaan herkutteluun kuuluu helppo, maukas pikaruoka. Tässä sellainen ennakkoluulottomalle pikakokille.

Ostetaan pitkiä nakkeja. Lidlistä saa erilaisia saksalaistyyppisiä nakkeja kuten frankfurtereita tai bockwursteja. K-marketissa on buffalo ja krakovannakkeja. Tavalliset lyhyet kuorettomatkin käyvät, jos laittaa kaksi peräkkäin. Trad. nakeissa ei ole oikein makua. Ostetaan myös lättytaikinan ainekset ellei niitä löydy kotoa ennestään.

Tehdään lättytaikina. Siis maitoa (kokomaito on parasta), vehnäjauhoja, pari kanamunaa, hiukan sulaa voita, suola ja sokeria. Paistetaan kuumalla pannulla oikein ohuita räiskäleitä. Pitkiä nakkeja kuumennetaan mikrossa, pannulla, uunissa tai vaikka keitetään. Otetaan yksi kuuma nakki räiskäleen reunalle, vedetään sinappi- ja ketsuppiraita nakin päälle. Pyöritetään räiskäle nakin ympärille patukaksi. Syödään lämpimänä heti siinä paikassa tai sohvalla tai keittiön pöydän ääressä tai ihan missä vaan.

Jos kaipaat lisää makua ja sykettä, nakin kaveriksi voi heittää raakaa sipulimurskaa, kurkkusalaattia, sweet&sour chilikasteiketta, jalopenomursketta tai vaikka salsaa. Kokeile mikä maistuu ja löydä oma viikonloppufiilis.

Tampere ulkopuolisen silmin

Tampere on jo pitkään ollut vetovoimaisn paikkakunta suomalaisten mielestä. Kun on kysytty, minne haluaisit muuttaa on Tampere ollut ykkönen tai vähintään kärkipäässä. Monet asiat saavat sen aikaan. Tampere on iso, muttei liian iso. Tampereelta löytyy yliopistoja, Särkänniemi, teattereita, museoita, monenlaista huippu-urheilun lajeja ja seuroja. Tampere on lähellä luontoa ja järviä. Tampereella opiskelleet muistelevat opiskelukaupunkiaan lämmöllä. Monessa mielessä imago on vähintäänkin onnistunut.

Lueskelen erään eteläsuomalaisen samomalehden numeros. Tampere tulee esiin vain muutamissa ikävissä kohdissa: Murhaaja kuvasi kohteitaan salaa. Tamssinopettajan uhreja ilmoittautunut lisää. TamU:n oikeudenkäynnissä uusi todistaja. Tamperelaiseurat jumbofinaalissa. Olemme onnistuneet pääsemään esiin, mutta aika ikävillä tavoin. Onko se sattumaa vai onko imago luhistumassa ? Ovatko suurkaupungin kielteiset ilmiöt alkaneet purra kaunista mielikuvaa ?

torstai 23. helmikuuta 2012

Ravintoloiden aukiolo

Minulla on kaksi mielipidettä ravintoloiden aukioloajoista.

Ravintoloita voi pitää auki milloin vain. Jos pitää ravintolaa auki aina se sopii. Ravintoloitsija ottaa riskin ja maksaa viulut. Jos asiakkaita riittä hyvä on. Jos asiakkaita ei ole, ravintoloitsija kärsii. Jos asiakkaat haluavat nuokkua ravintolassa yötä päivää, se on heidän asiansa.

Ravintoloiden aukioloaika pitäisi olla vapaavalintainen, mutta ohjelman pitäisi olla viimeistään kymmeneltä. Syy on minulle selvä. Kun olen päivisin töissä ja nukun öisin, en jaksa edes viikonloppuisin valvoa aamuyöhön. Ts. kun bändi tai ohjelma aloitetaan puolenyön aikaan, minä sanon ei kiitos. Uskon, että meitä on muitakin. Toivon, että meitä olisi mahdollisimman paljon. Kiukuttaa, kun kiinnostavia esiintyjiä laitetaan soittamaan puoliltaöin. Toiveena, että kansa joisi ja ravintola nettoaisi. Minä olen äänestänyt jaloillani ja äänestän vastakin.

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Sumppi

Opin jotain uutta. Sumppi. Tuttu sana kahville, mutta mistä tämä hieman nukkavieru sana juontaa juurensa ? Sumppi on saanut nimensä siitä, että ennen vanhaan kahvinporot pantiin talteen ja niistä keitettiin uudet kahvit, sumpit. Siis vanhanajan pihiyden tai tarkan markan kahvittelua. Muistan lapsuuden kotiajoilta tämän termin. Pitäiskö keittää sumpit ? Mennäänkö sumpille ?

Hammaslääkärillä

Olen käynyt monenlaisilla hammaslääkäreillä. Välillä olen pelännyt välillä olen ollut levollinen. Kerran kokemukset olivat kauheita. Hammaslääkärilläni oli antiikkiset laitteet (siis porakone), mutta hoito oli halpaa. Hampaita poistettiin tai juurihoitoa tarvittiin. Sitten vaihdoin hammaslääkärin kalliinpaan, mutta moderniin. Se oli taivas. Kerran hammaslääkärini oli mies. Hän oli lempeä ja huomioi minua.

Viime vuosina minulla on ollut hyvä hammaslääkäri ammatillisesti, mutta hän on ollut jotenkin etäinen. Kaunis nainen ja hieman minua vanhempi. Fiilikseni on ollut aika huono joka kerta. Minusta on tuntunut, että hän vihaa minua. Hänellä on ollut poikkeuksellisen hyvät hampaat ja hän on ehdotellut posliiniimplantteja (meniköhän tämä terminologia oikein ?). Ne maksavat pari tonnia kapple, joten olen passannut. Minusta on tuntunut, että hän on ajatellut, että tuokaan heppu ei tajua miltä hän näyttää. Olen aina ainakin jännittänyt hammashoitoa hänen luonaan. Mutta syksyllä hän jäi eläkkeelle.

Olen käynyt uudella hammaslääkärillä. Hänkin on nainen. Nuorempi. Hän juttelee hammashoitajan kanssa niitä näitä. Tunnelma on leppoinen ja asiat hoidetöaan nopeasti. Jos kipuilen, pannaan piikkiä. Tämä parivaljakko tekee hoitoon miellyttävän ilmapiirin. Sanoin sen heille. He olivat iloisia. Miten tärkeä asia ! Tässä on laatua.

tiistai 21. helmikuuta 2012

Onnea etsimässä

Kaverini lähti etsimään onnea. Ensin hän ajatteli, että onni löytyy isolla rahalla. Vuosien työn jälkeen rahaa oli paljon. Lähes kaikkea pystyi ostamaan ja sen hän myös teki. Onnea se ei kuitenkaan tuonut.
Kaverini lähti etsimään onnea. Hän päätti kiertää koko maapallon. Maita tuli ja meni. Erilaisia kulttuureja ja elämäntapoja vyöryi ohi. Uusia kokemuksia löytyi kasapäin. Mikään ei kuitenkaan tuonut onnea.
Kaverini lähti etsimään onnea. Hän päätti löytää maailman kauneimman naisen. Kovan etsinnän seurauksena löytyi useita kauneita naisia. Joihinkin hän jopa rakastui, meni naimisiin ja sai pienen perheen. Kaunotar ei kuitenkaan rakastanut häntä vaan halusi erota. Se ei tuonut onnea vaan pahan mielen.
Kaverini lähti etsimään onnea. Hän päätti luopua kaikesta materiaalisesta hyvästä. Hän jakoi omaisuutensa köyhille ja alkoi elää vaatimattomasti. Koyhät olivat hetken iloisia , mutta köyhien määrä ei siitä paljonkaan vähentynyt. Lopulta edessä oli oma sosiaaliavustusten tie. Hän ei tullut siitäkään onnelliseksi.

Kaverini meni tavallisen ihmisen luokse ja kysyi neuvoa. Millä tavoin elämää tulisi elää, että olisin onnellinen ? Tavis katseli kaveriani hetken ja sanoi sitten :
" Olen ollut iloinen siitä, mitä minulla on. Työ, koti, rakkaita läheisiä ja ystäviä. Se on onnea". Kaverini meni kotiinsa. Hän päätti olla tyytyväinen omaan elämäänsa ja huomasi olevansa onnellinen. Sen pituinen se.

Silja Lehtinen

- Kiira Korpi on Suoman kaunein naisurheilija !
- Entäs se Lepistö ?
- Se meni Pohjois-Koreaan ?
- Sitten on se ampumahiihtäjä !
- Mäkäräinen, ei kait. Tytön oloinen.
- No, sitten on vielä se suunnistaja.
- Ai, Kauppi, no ei kyllä pärjää Kiiralle !
- Mutta sitten on se musta hevonen.
- Mikä hevonen ?
- Se purjehtija.
- Mikä ???
- Silja Lehtinen.
- Se on kaunis, mistä sä tän bongasit ?
- Seuraan vähän urheilua? Se menee olympialaisiin Lontooseen.
- No, on kyllä kaunis. Nyt panit pahan.

maanantai 20. helmikuuta 2012

Amy Winehouse Teemalla

Tänään Amy Winehouse Teemalla klo 21. Nauhoitus on tehty 2006 Irlannissa. Viime vuosien lupaavin laulajatar parhaimmillaan. Katso, et kadu ! (Jos, et katso niin tee jotain muuta)

Tulppaanit


Ostin Siwasta kaksi kimppua tulppaaneja. Hinta oli kohtuullinen 5 €. Juuri niin ! Ajattelin aivan samaa. Nämä tulppaanit ovat tiensä päässä. Voi olla. Päätin kuitenkin pistää kisan kumpi tulppaanikimppu kestää pidempään. Tämä on myös vedonlyöntikohde. Kaikki suurimmat kansainväliset vedonlyöntiyhtiöt ovat ottaneet tämän pelikohteeseen. Singaporelainen henkilö on antanut isoja rahoja sopupelistä. He on talletettu salaiseen kuoppaan Cayman-saarilla. Aasiassahan tunnetusti on rahaa ja vedonlyöjät käyttävät sitä hulvattomasti. Eli kumpi tulppaanikimppu voittaa eli kumman kukat varisevat myöhemmin ? Tästä on nyt kysymys.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Bodyguard

Onko sattumaa, että tämä leffa tulee tänään. Lauantaina haudattu Whitney Houston pääosassa Kevin Costnerin kanssa. Laulajatar näyttää niin kiltiltä ja nuhteettomalta. Ehkä hänessä ei olekaan paheellisuutta. "En voi suojella sinua näin", sanoo vartija laulajattarelle. Niinhän se on. Vai onko sentään ? Eikö rakastunut ihminen suojele rakastettuaan viimeiseen saakka ?

Mutta hän laulaa loistavasti.

Renzo Roma

Renzo saapui Suomeen neljäkymmentä vuotta sitten Ferrarasta Italiasta. Hän on kirjoittanun keittokirjan Juhlat keittiössä - Festa della Cucina. Renzon on hyvä kokki. Hän on myös loistava laulaja. Renzo kertoi, että hän toi Suomeen valkosipulipatongin. Maistelin Renzon tekemiä herkkuja, Crissinejä, sämpylöitä, lihapullia, tomaattikastiketta, kasvispihvejä, salaattia, kraavia lohta ja kakkua. Parasta oli mielestäni kraavattu lohi. Siinä oli oliiveja ja oliiviöljyä. Maku oli jotenkin pehmeä. Arvelen, että kalaan oli laitettu myös sitruunaa. Se ei ollut mitenkään suolaista vaan maukasta. Sitten Renzo lauloi pätkän aariaa. Hieni ääni ja sympattinen mies. Renzo sanoi, että palvelu on ollut Suomessa parempaa neljäkymmentä vuotta sitten. Mietin onko muutos sittenkin kohdistunut häneen. Onko maahanmuuttajan kohtelu huonontunut vuosien varrella ? Silloin maahanmuuttajat olivat eksoottisia, hieman outoja ja kadehdittuja. Hän ei viitai käydä ravintoloissa syömässä, koska ruokakin on heikentynyt. Oma ruoka on parasta. Renzo on ylpeä omasta keittotaidostaan ja kirjastaan Juhlat keittiössä.

Amurin miehet


Amurin miehet lähtivät uhmakkasti juhlimaan. Mikä lie juhlinnan syy ? Liput liehuvat, taivas on levoton, mutta miehet marssivat täynnä vahvaa itsetuntoa. Vallankumoustako ollaan tekemässä ? Vai ollaanko voitettu urheilukisoissa ?

Latvia äänesti Venäjän kielestä

Latviassa järjestettiin kansanäänestys Venäjän kielen hyväksymisestä toiseksi viralliseksi kieleksi. Venäjänkielisiä on noin kolmannes. Äänestystulos on kielitaustan suuntainen. Eli 77 % äänesti uudistusta vastaan ja 21% senpuolesta? Tämä on sinänsä mielenkiintoinen poliittinen kanta. Kolmannes väestöstä on kohtuullisen suuri vähemmistö. Taustalla on pelko Venäjän vaikutuksen lisääntymisestä Latvian siaällä. Latvia haluaa suuntautua kohti Eurooppaa ja tehdä irtiottoa menneisyydestä. Venäjä paheksui vaalitulosta. Tästä on seurauksena maan jakautuminen kahteen osaan. Samanlaista ilmiötä on havaittavissa myös Virossa.

Jos asiaa katselee Suomen näkökulmasta ja ajattelee Ruotsin kielen merkittävää asemaa, tä ratkaisu tuntuu oudolta. Meillähän ruotsinkielisiä on kohtuullisen vähän, 300.000 henkilöä eli noin kuusi prosenttia. Venäjänkielisiä on 50.000, vironkielisiä reilu 20.000, englannin ja somalinkielisiä 10.000 henkilöä.

Arttu Pihlainen! Alamäkiluistelu !

Mikä ? Arttu on alamäkiluistelun maailman huippua. Ai, mitäkö on alamäkiluistelu ? Se on alamäkiradalla luisteltava kisa, jossa neljä laskijaa ovat kerrallaan kilpasilla. Rata on jäinen, jyrkkä ja mutkikas. Rata kuluu ja siihen tulee railoja. Kilpailijat törmäilevät toisiinsa ja kaatuilevat. Vahvat suojukset estävät pahoja loukkaantumisia. Kilpailijoilla on tärkeää olla kova luistelutaito ja tasapaino. Suomessa ei ole pysyvää rataa, mutta tämä olisi varmasti mainio vaihtoehto jollekin hiihtokeskukselle. TV2 on tuonut tämän lajin katsojien tietoisuuteen. Se on kiva vastapaino maksullisten kanavien urheilutarjonnalle.

lauantai 18. helmikuuta 2012

Lottovoitto !

Jihaa !! Voitin lotossa. Ilo on korkeimmillaan. Kerrankin minua onnisti. Sain aivan hirmuisen voiton. Siis omalla urallani melkoinen saavutus. Siis 4+1 ! Voitto-osuus. 17,10 €. Menestymistä ei kannata hävetä. Olen onnellinen lottovoittaja !

Heti alkoi päässä pyörimään elämän muutos. Ostaisinko osakkeita vai kiinteistöjä ? Sijoittaisiko riskittömästi joukkovelkakirjalainoihin, korkopohjaisiin rahastoihin vai ottaisinko riskejä. Hajauttaminen kannattaa, sanovat sijoittajat.

Taidan sittenkin käydä kaupassa ja ostaa jotain ruokaa. Siinähän on yhden kaupassakäynnin rahat. Olen siis voittaja ja nautin tunteesta. Olen lottovoittaja (tosin, aika vaatimaton sellainen) !

Jani-Petteri putosi

- Mitäää ? ? ?
- Jani-Petteri putosi !
- Mitäää !! !
- Yleisö äänesti Luttisen ja Hefner-Herppeenluoman jatkoon
- Ei voi olla totta ! Mutta Jani-Petteri on söde !
- Tää on aikuisten ohjelma
- Miksen äänestäny Jani-Petteriä, sehän oli varma voittaja ?
- Lapset ei äänestäny !
- Mutta Jani-Petteri on ainoo todellinen hahmo !
- Taitaa muutkin olla, jos oikein ajattelee
- Tää on väärin, epistä, en katso enää telkkua, oon niin katkera !
- No, sepä hyvä !
- Vitsi, Vitsi, menen terapiaan !

Von Herzen Brothers

Imurointimusana Von Herzen Brothersin levy Stars Aligned. Tämähän ilmestyi jo viime keväänä. Oikein odotin ja toivoin tätä levyä. Syy on se, että pidän Herzenejä kovatasoisena suomalaisen pumppuna, vaikka moodybluesvaikutteinen musa ei olekaan vientivaltti. Nyt olen kuunnellut neljä kertaa levyn läpi ja olen hieman pettynyt. Ykkäsraita Miracle on huippu, mutta muu materiaali jää hieman liian tyypilliseksi herzeniksi. Mainitsen kuitenkin pari muuta biisiä balladimainen Down by the sea ja Always been right. Pitänee kuunnella vielä uudelleen, jos sieltä alkaisi ilmestyä jotain uutta korviin.

Vuoden nuori taiteilija Ari Pelkonen

Ari Pelkosen näyttely avautuu Tampereen Taidemuseossa. Puupirroksen ja maalauken yhdistäminen on Peltosen mainio tekniikka. Hän liimaa akryylimaalauksen päälle ohutta japaninpaeria. Kuvat ovat pieniä, keskikokoisia, suuria ja herkkiä. Pelkonen käsittelee töitään omakuvina. Niissä on varjomaista pehmeyttä ja tunteellisuutta. Hän ikäänkuin piirtää omaa kuvaa ja kysyy: kuka minä olen. Helsinkiläistynyt porilainen Pelkonen on 34-vuotias taidegraafikko.

Raati on jälleen tehnyt tehtävänsä. Valinta on sinänsä hyvä. Kiristelen hampaitani sanan "nuori" kohdalla. Miksi taas valittiin aikuinen, valmis mestari, konkari. Miksei tuoda esiin oikeasti aloittelvia lupauksia. Raati voi tietysti vedota tasoon ja jättää ikäkysymyksen sivuun. Mutta eikö tässä tehdä riskitöntä kulttuuripolitiikkaa ? Sehän on tylsää. Nuoria kykyjä löytyy varmasti ja heille titteli olisi lottovoitto.

Kannattaa silti käydä tsekkaamassa Peltosen näyttely. On se kova !

Toinenkin näyttely avattiin Taidemuseossa. Bali Hai. Siinä on nuorten balilaisten taiteilijoiden nykytaidetta. Tämä eksoottinen, perinteeseen nojaava nykytaide on myös kiinnostavaa ja värikästä. Hienosti se kuvaa toistoa tai moninaisuutta ja toisaalta yksilöä sen keskellä. Tämä näyttely tulee ikäänkuin kaupan päälle Vuoden Nuoren Taiteilijan kainalossa.

perjantai 17. helmikuuta 2012

701.

Seitsemässadas ensimmäinen (meniköhän se noin) henkilö kävi eilen blogillani. Kun kirjoittelee enemmän tai vähemmän suuria viisauksia yksikseen, luku tuntuu suurelta. Se on enemmän kun tunnen ihmisiä. Tai ehkä vähemmän, jos lasketaan koko elämän aikana tutuiksi tulleet. Joka tapauksessa se on paljon. Jotkut ovat tulleet toistekin. Jotkut käyvät säännöllisesti, lähes päivittäin. Monet tuntemani ihmiset ovat sanoneet myös ettei ät ole käyneet pitkään aikaan blogillani. Tai että pitäisi käydä.Soppii, soppii hyvinnii (savolaisuus tarttui yhdessä vuorokaudessa) !

Toki blogini on ollut toiminnassa jo puolitoista vuotta, joten siinä mielessä määrä ei ole hirmuinen. Venäjän huippublogistien juttuja käy lukemassa kymmeniä tuhansia päivittäin. Se on hurjaa, melkein pelottavaa. Minun blogiani lukee päivittäin 20-40 henkilöä. Se tuntuu mukavalta määrältä. Joskus kävijämäärä tippuu. Syykin on selvä. Jos kirjoittaja ei tee juttuja luettavaksi, kiinnostus hiipuu. Aina ei jaksa, kerkiä tai viitsi. Joskus aivoista ei löydy ajatuksia, aiheita tai muitakaan impulsseja. Toisinaan niitä löytyy ja unohtuu kasapäin. Kun olen suhteellisen laiskanpulskea kirjoittaja, en jaksa hakea juttujen taustatietoja kovinkaan paljon. En myöskään kirjoita paljon asiatekstejä. Sitä saan tehdä työssäni. Se on aika tylsääkin. Minusta ei olisi toimittajaksi. Tykkään heitellä erilaisia ajatuksia ja leikitellä niillä hetken. Suosituimmat kirjoitukset ovat olleet Miss Suomi Pia Pakarinen, Anne Borgströmin hiukset ja Tappajamehiläinen. Ensimmäistä on vilkaissut yli kaksi ja puolisataa ihmistä.

Nöyrin kiitos teille, lukijat ! Se antaa suurimman motivaation. Vaikken näe, kuule tai tunne teitä, on kiehtovaa ajatella, että tämänkin jutun voi lukea ihminen, josta minulla ei ole mitään käsitystä. Ei tietoa iästä, sukupuolesta, asuinpaikasta tai edes maasta. Luultavasti pääosa on kuitenkin Suomen kieltä ymmärtäviä ihmisiä. Hyvä niin. Olen otettu.

VR

Istun junassa Pieksämäellä. Juna seisoo asemalla ja odottaa. Junan pitäisi mennä Jyväskylän ja Tampereen kautta Turun satamaan. Kuuluttaja kertoi, että junakuljettajan työvuoro loppui ja odotellaan uutta kuljettajaa. Tässä junassa on yli kymmenen vaunua. Tässä vaunussa on parikymmentä ihmistä. Eli parisataa ihmistä odottaa, että junankuljetaja tulisi ajamaan junan perille. On perjantai-iltapäivä ja olemme odotelleet parikymmentä minuuttia. Toivattavasti junakuljettaja ei tule junalla töihin. Ystävällinen junakahvilan emäntä kertoi, että kahvilassa on tarjouksena sydänmunkki ja kahvi hintaan 3,20 €.

Suuttuiko junankuljettaja ? Vai eikö kukaan ollut huomannut, että hänen työvuoronsa loppui ? Vai myöhästyikö uusi junankuljettaja ? Joka tapauksessa kiinnostava tilanne. Itse en ole menossa ruotsinlaivalle tai jatkojunamatkalle. Minä menen Tampereelle. Tai haluaisin mennä. Mielenkiintoista, että asia kerrottiin avoimesti. Siitä hatunnosto. Ihmiset ovat rauhallisia ja soittelevat kavereille, että juna seisoo. Junassa on kohtuullisen lämmintä. Lämpötila on tietysti mukavampi kuin kylmyys. Arvelisin, että lämpöä on 25 astetta. Nyt ollaan liikkeellä. Puoli tuntia myöhässä. Nyt kuulutettiin, että myöhästymisen syy olikin tulojunan myöhästyminen. Mitään junaa en kuitenkaan huomannut.

No, myöhästyn näyttelyn avajaisista, mutta se ei ole maailman suurimpia pulmia. Siellä olen asiakkaana. Myöhästymisen kanssa voi elää. Niin myös VR:n kanssa. Erityispiirteistä huolimatta.

Kuopio museoissa





Kuopion taidemuseossa on kiinnostava kuvanveistäjäpariskunnan Noora ja Kimmo Schroderuksen näyttely Maailma. He ovat kuvanneet autoistunutta maailmaa. Teokset tai teoskokonaisuudet kertovat karua kieltä autojen valtaamasta maailmasta, jossa ihmiset ovat teiden varsilla toissijaisessa roolissa. Minuun taki vaikutuksen pari veistosta, joissa kaksi tipunkeltaista autoa olivat sulautuneet yhdeksi automöhkäleeksi. Tekijät kertovat, että yksi plus yksi kuvanveistäjää on enemmän kuin kaksi. Kliseinen lause on koetuksella. Varmasti tekijät ovat saaneet jotain uutta ja myös jotain enemmän, mutta toki kompromisseissa menetetään myös jotain. Näyttely on aika ruma tummien esineiden takia. Hetken kuluttua maailma aukeaa ja avautuu kiinnostavan poleemiseksi kannanotoksi.

VB-valokuvakeskuksessa on kuopiolaisten valokuvaajien teoksia. Näyttely on värikäs, mutta hieman tavanomainen. Iloisen poikkeuksen tekee performansseistakin tunnettu Kirsi Pitkänen. Hänenkahdessa teoksissaan käsitellään asumisen raadollisuutta naapureiden kommentein. Ilmoitustaululla on lukuisia kommentteja ja uhkauksia asukkaiden häiriöistä. Pitkäsen teokset ovat raikkaita ja elämänläheisiä. Ne kirvoittavat katselijan ensin nauramaan ja sitten pohdiskelemaan omia kokemuksia asumisen iloista ja murheista. Myös Tuire Kurikan tyttö säväytti. Siinä on nykyisin paljon käytettyä päällekkäistä kuvaustekniikkaa Marja Pirilän tapaan.
VB tarkoittaa Victor Barsokevitchiä, puolalaissyntyistä valokuvaajaa, joka asui ja toimi museona olevassa talossa vuosisadan alussa. Hänen nimeään kantava säätiö ylläpitää (kaupungin tuella) valokuvakeskusta. Merkittävä kulttuuriteko - siis.

torstai 16. helmikuuta 2012

Uusin Seleviytymisopas Savossa

Seppo Rothin ja Olavi Rytkösen kirjoittama opas (julkaistu 2010) kuvailee Savoa, sen kieltä, huumoria ja väkeä, mukaanlukien lista kuuluisista savolaisista. Itse asiassa kirjan perustella savolaisista saa kuvan puhuvina koneina, sanarieskan vääntäjinä. Se lieneekin savolaisuuden yksi ydin. Savolaiset ovat lupsakoita niin kauan kuin mennään heidän ehdoillaan. Savolaiset ovat laiskahkoja tuumailijoita. Savolainen huumori on (toisin kuin luullaan) tarkoin harkittuja repliikkejä oikeassa kohdassa. Savolainen odottaa ja jaksaa odottaa ja laukaisee maaliin, kun vastustaja tekee virheen. Kuuluisia savolaisia ovat mm. Martti Ahtisaari, Urho Kekkonen, Ahti Karjalainen, Paavo Lipponen, Jyrki Katainen ja Olli Rehn. Taiteilojoita Ekka Halonen, Kalle Holmberg, Miina Äkkijyrkkä, Von Wright veljekset, Jaakko Teppo, hiski Salomaa, Arja Saijonmaa ja Jenni Vartiainen.
Lopuksi kysymys: Jos joku jäpiköettelöö, silloin hän
A) painii
B) sukupuoliyhtyy
C) väittää vastaan
Oikea vastaus toimittajan seuraavissa Kuopijo-jutuissa.

Penkkarit

Nyt tänään on se päivä, jolloin abit jättävät lukion ja viettävät karnevaaleja. Oma kokemukseni penkkareista jäi laihaksi, koska matkustin kotikaupungistani Imatralta uuteen kotikaupunkiini Tampereelle. Ainut yhteys penkkareihin jäi edelliseen iltaan. Silloin kommandoryhmä teki tihutöitä koulullamme, minä siinä mukana. Työnsimme rehtorin kanslian oven lukkopesän täyteen tulitikunpäitä, solmimme luokkien verhot tiiviiseen solmuun, kasasimme pulpetit oven taakse röykkiöksi, kirjoittelimme luokkiin epäilyttävää tekstiä ja kirjoittelimme myös päiväkirjoihin samoja juttuja. Aamulla meidän valokuvaaja nappasi kuvan ällistyneestä kanslistista, joka sattui olemaan myös reksin vaimo ja koulun todellinen johtaja. Seurauksena penkkarit meinattiin peruuttaa. Abit häädettiin aamupäiväksi koululta ja penkkarilupa tuli vasta puolenpäivän aikaan. Meikä oli silloin Tampereella. Näin suuria pahiksia oltiin 41 vuotta sitten. Pitäisikö sitä hävetä vai olla ylpeä ? Mene ja tiedä.

Kuopio

Tullä päräytin Kuopijjoon. Kuopiohan on Savon pääkaupunki ja kalakukon koti. Kun savolaisen kanssa puhuu, vastuu siirtyy kuuntelijalle. Kun saavuin rautatieasemalle, juna tuli niin etäiselle raiteelle, että luulin erään matkustajan kanssa, että olemme jollakin pysäkillä. Autiosta junasta (matkustajia oli kourallinen) löytyi lopulta kondyktööri, joka kertoi,että olemme Kuopiossa. Hyppelin raiteiden yli ja saavuin lopulta asemalle tai ainakin sen reunalle. Muuten on mennyt hyvin ja olen menossa ottamaan palaa. Siis syömään. Katsotaan löytyykö Kuopiosta muuta paikallisherkkua kuin muikkukukkoa. Toki se onkin mahtavaa, upeaa ja aivan ehdoton paikallisherkku. Ei muuta ku Naatitaa !

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Guggenheimista vähäsen

Olen ollut vahvasti Guggenheimin museohankkeen kannattaja. Olen ajatellut sen parantavan kuvataiteiden asemaa ja Suomen saavan kansainvälistä huomiota maailman taidepiireissä.

Sitten kuuntelin erään newyorkilaisen toimittajan haastattelua. Häneltä kysyttiin Helsinki Guggenheimista. Hän sanoi, että mikäs siinä. JOS SUOMALAISET KATSOVAT, ETTÄ HEIDÄN KUVATAITEENSA SAA HUOMIOTA ULKOPUOLISTEN TOIMIJOIDEN KAUTTA, NIIN HYVÄ ON !

Tämä kommentti on alkanut kaivella päätäni ja myös kääntämään sitä. Onko suomen taiteen nousuaika 1900-luvun alussa tullut taidelaitoksien vai taiteen tekijöiden kautta ? Eikö Gallen-Kallelat, Edelfeltit ja Haloset, Scherfbeckit ja Simbergit olleet oman taiteensa kautta vahvoja suomalaisen taiteen airuita ? Guggenheimista on tulossa matkailun ja kulttuuriteollisuuden kohde. Sekin on hyvä asia, mutta sillä tuskin suomalainen taide nousee ilmaan. Tekijöiden on tehtävä se itse. Rakennukset eivät sitä tee.

Ugh ! Olen puhunut.

tiistai 14. helmikuuta 2012

Puolustusministeri hurjana

Mitä puolustusministeri Wallin sanoi perussuomalaisten kansanedustaja Pentti Ainoselle (nimi muutettu) eduskunnan käytävällä. Tutkivan journalistiikan osaston huuliltalukijat olivat seuraamassa tapahtumia paikan päällä. Puhe oli aivan selvää uhkailua.

- Du gamla, du fria, du jävla !
- Tajuu pahvi, että Dragsvik on meidän strateginen varuskunta Venäjää ajatellen! Siitä ei nyt vaan puhuta ! Oon just menossa Moskovaan. Sitäpaitsi se on myös Ruotsin ainoa strateginen varuskunta.
- Hävisit viime viikon pokeri-illassa kolme ekeä. Maksa velkas tai sanon Timolle !
- Sä parkkeerasit mopos puolustusministerin ruutuun. Mene heti siirtämään tai mä ajan sen Dragsvikiin !
- Jos et lopeta juttujas, en enää puolusta sua puolustusministerinä. Saat pärjätä itte !
- Tietolähteesi oli epämääräinen, tähdennän sanaa epämääräinen. Jos vielä käytät epämääräistä lähdettä, sanon suorat sanat. Suorat sanat !

Ehdottomasti kannattaa tehdä valistus oikeuskangsterille (pahoittelut lukihäiriöstäni). Onhan se aivan kohtuutonta väkivaltaa, jos puolustusministeri uhkailee tekevänsä jotain. Tai joskus. Muuten olen aivan samaa mieltä kun edellinen puhuja. Tai ministeri, tai siis kansanedustaja.

Ystävä

Ystävä on sellainen kaveri,

jolle voi puhua omia salaisia asioitaan,
joka puhuu minulle omia salaisia asioitaan,
joka sanoo totuuksia suoraan,
jolle lainaa mielellään hyvän kirjan,
jonka kanssa pannaan maailma järjestykseen,
jonka kanssa nauretaan ilot ja itketään surut,
joka joustaa,
joka jaksaa odottaa,
joka tulee käskemättä,
jolla on huumorintajua,
jolla on aikaa,
joka soittaa ilman asiaa.

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Whitney Houston

Laulajatar Whitney Houstonin kerrotaan kuolleen hotellissa Beverly Hillssissä. Tämä valovoimainen popsoultähti on kamppaillut pahaa huumeriippuvuutta vastaan. Kuolinsyytä ei ole kerrottu, mutta netissä arvellaan kuolinsyyksi huumeiden käyttö. I will always love you, Saving all my love for you ja I wanna dance with somebody ovat olleet Houstonin tunnetuinpia hittejä. Näyttelijänäkin menestynyt Houston oli kuollessaan 48-vuotias.

lauantai 11. helmikuuta 2012

Pussaus K-oppi

Ahaa-teatteriN uusi nuorisonäytelmä käsittelee nuorten rakastumista, seurustelua, seksiä ja identiteettiä. Siis kaikkea sitä pörinää, kun nuoret ottavat seurustelun ensiaskeleita. Ympäristönä on rakkauden tutkimuslaitos, jossa pyritään selvittämään nuorten rakkauselämän saloja. Samalla heitellään nuorten omia kommentteja ja tilastotietoja.

Kokonaisuus on hienovarainen puheenvuoro arkaan aiheeseen. Näytelmä on ajoittain hauska ja suora, ajoittain hieman liian varovainen ja ylinäytelty. Kokonaisuus kohtaa ja maistuu varmasti parhaiten 13-15 vuotiaille, miksei vanhemmillekin.

Näyttelijät Sanna-Kaisa Patrikainen, Suvi Leppänen, Jukka Väinölä ja Samu Stenberg vetävät melkoisen roolimyllyn sulavasti ja luontevasti. Ohjaaja Miika Muranen on pannut näyttelijät viuhuvaan liikkeeseen, jota ei ana tule ajateltua katsomossa. Ville Leppilahti on säveltänyt kaunista musiikkia, joka stemmaa mukavasti teemaan. Tässä on hyvää keskustelupohjaa yläkoulujen luokille, kun halutaan keskustella seurustelusta, ihmissuhteista ja seksuaalisuudesta. Hyvä Ahaa, taas ajankohtaista asiaa nuorten maailmasta.

Erik Enroth

Enrothin mittava näyttely avattiin Sara Hildenin taidemuseossa. Museo on täynnä Enrothin töitä eri aikakausilta. Enrothhan oli Sara Hildenin kanssa naimisissa ja hänen tyänsä ovat olleet isoin kokonaisuus Sara Hildenin säätiölle luovuttamista töistä.

Enroth maalasi hyvin voimakkaita töitä. Värimaailmaltaan expressionistinen Enroth kuvasi ielellään työläisiä ja työntekoa. Mutta myös maisemia ja kaupunkia. Taideopiskelut Suomessa, Ruotsissa, Ranskassa ja Italiassa loivat mannermaisen tyylin, jossa on nähtävillä voimakas kubismin vaikutus.

Pidän paljon Enrothin voimakkaista töistä. On ilo huomata kuinka 50-luvulla on väännetty voimalla kantaaottavaa taidetta. Suosittelen tätä taidepläjäystä myös heille, joillenimi Erik Enroth ei sano mitään. Sara Hildenin museo ja säätiön 50. juhlavuosi on oiva ympäristö tälle värikkäälle taiteilijalle.

perjantai 10. helmikuuta 2012

Norah Jones

Norah Jones on tulossa Poriin. Joudunko perumaan puheeni Porin boikotista ? Hän on hyvä, hän on ilmiö. Häntä voisin vaikka kuunnella ja katsellakin. Jopa Porissa. Nyt pitää miettiä. Eli antaa intuition päättää. Tekisi jo mieli sanoa, että menen, jos hän tulee bändin kannsa.

Kesällä on Suomeen punkemassa Björkiä ja Madonnaakin. Puhumattakaan niistä kaikista muista pomoista. Mieli tekisi jonnekin ulkomaiden jazzfestareille. Mutten tiedä minne elämän valo vie minut. Vieköön minne haluaa. Pori on vahva optio.

Rion karnevaalit

Tänä vuonna on luvassa melkoiset hulabaloot Riossa. Rion poliisit ovat menossa lakkoon. Poliisit yrittävät tingata lisää liksaa. Karnevaaliaika on oiva kiristyskeino. Saattaa onnistuakin. Mutta jos poliisit ovat oikeasti lakossa karnevaaliaikaan, on kaksi mahdollisuutta. Armeija ottaa poliisin hommat rikkurityönä. Tai sitten kansa ottaa valvonnan omiin käsiin. Ne, joilla on jotain valvottavaa. Turisteille tulee silloin jännittävä lisäelämys. Säilyykö rahat, luottokortti, paksu lompakko vai henki. Tarjolla on siis aito selviytymiskomenus uusia seikkailuja hakeville. Joka tapauksessa samba soi ja lanteet pyörivät. Siinä sivussa tapahtuu kaikenlaista enemmän tai vähemmän hauskaa.

Pirjo Heikkilä

Pirjo on söpö
Pirjo on arvaamaton
Pirjolla on kauniit kasvot
Pirjo yllättää
Pirjo hymyilee
Pirjo nauraa
Pirjon silmät ja rypyt nauraa
Pirjo on totinen
Pirjo miettii
Pirjon suusta tulee sanoja peräkkäin
Pirjon suusta tulee ajatuksia
Pirjon suusta tulee mitä vain
Pirjoa voi katsella telkku äänettömällä
Pirjoa voi kuvitella eri tilanteisiin
Pirjo on eturuoka, pääruoka ja jälkiruoka
Pirjosta ei saa otetta
Pirjoa ei voi laittaa boxiin
Pirjoa ei voi omistaa
Pirjo on namia

- Kuka Pirjo ??

torstai 9. helmikuuta 2012

Pearl Jam 20

Lisää ilouutisia (ainakin Pearl Jamin faneille, joihin itse lukeudun). Viime vuonna maailmanlaajuisesti esitetty Pearl Jam 20 dokumentti tulee telkkuun. Ensi maanantaina muistaakseni Teemalla klo 21. Jihaa !!!

Katso, jos tykkäät Nirvanasta, Chilly Peppersistä tai yleensä grungesta. Älä katso, jos tykkäät Lauri Tähkästä, Markku Arosta tai Madonnasta.

Hävittäjät lähtevät

Keskiviikon ilouutiset jatkuvat. Pirkkalan hävittäjät suuntaavat Kuopion Rissalaan ja Rovaniemelle. Peltolammilla kiitetään ja kumarretaan. Varmasti myös Pirkkalassa. Vaikka lentotoiminta jatkuu, on se leikintekoa hävittäjiin verrattuna. Joku on ottanut järjen käteen. Tai ehkä kyse on pelkistä taloudellisista laskelmista. Joka tapauksessa: iso kiitos !

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Kunnat uusiksi

Työryhmä esittää kuntalukumääräksi 70 kuntaa. Kritiikkiä sataa ja valittajat pääsevät näyttämään parhaat virtensä. Kuitenkin meidän veronmaksajien verotasauksilla pidetään yllä konkurssikypsiä kuntia. Palvelurakenne on tämän muutoksen ytimessä. Opetus ja sosiaali ja teveyspalvelut voisivat olla valtion hallinnassa. Muu verotusoikeudellisen palvelualueen vastuulla. Kunta sanan tilalle joku muu ilmaisu. Kunta on nykymuodossaan menneisyyttä. Ihmiset tarvitsevat palveluja, ei mitään abstraktia itsenäisyyttä.

Jos olisin ennustaja, sanoisin, ettei toteudu. Maamme on edelleen täynnä itseään täynnä olevia kunnallisia pullistelijoita, jotka harrastavat kaikenlaista vastustamista. Järkeviä ja tulevaisuuteen katsovia ihmisiä on vähemmistö. He ovat myös hiljaisia verrattuna valittajien kovaääniseen kuoroon. Minun työssäoloaikana ei tapahdu mitään. Poliittiset puolueet juoksevat syksyllä ennen kuntavaaleja pakoon. Se harmittaa. Olen katsellut kuntia sisältäpäin lähes neljä vuosikymmentä. Se on palvelujentuotannossa petrannut paljon, mutta parannettavaa on valtavasti. Rakenne ensimmäisten joukossa.

tiistai 7. helmikuuta 2012

Voipuoli

Tutkijoita on iät ajat kiinnostanut merkillinen tutkittava kummallisuus. Miksi voileipä putoaa maahan voipuoli alaspäin ? Selityksiä on saatu kassikaupalla, mutta viimeisen päälle selvyyttä asiaan ei ole löydetty. Tutkivan journalistiikan osastomme esittääkin, että eri vuodenaikaan käytetään erilaista selitystä. Tässä parhaita paloja:

1) Maan vetovoima vetää enemmän voipuolta kuin voitelematon puolta.

2) Kuun vetovoima vaikuttaa nesteisiin (vrt. nousuvesi-laskuvesi). Voi on alunperin maitoa, joten vaikka se on aika jäykkää sitä voidaan pitää nesteenä.

3) Voileipä suuttuu toheloinnista ja Haluaa kostaa. Kuivasta puolesta ei tule niin paljon lisähommaa ja vahinkoa kuin voidellusta puolesta.

4) Voi rakastaa lattiaa. Salainen suhde paljastuu aniharvoi ja ainoastaan tarkkakorvainen henkilö voi kuulla lattian ja voin kiihkeän ja intiimin kohtaamisen. Kuinka kauan suhdetta on jatkunut, sitä ei ole käsitystä ? Lattioita on ollut satoja vuosia, mutta voileipä keksittiin vasta veitsen keksimisen jälkeen.

5) Leipä kääntää voidellun puolen, jottei siihen sattuisi törmäys lattiaan niin kovasti. Voi on hyvä jähmeä pehmuste ja vaimentaa iskua merkittävästi. Mikäli leivän päällä on voin lisäksi majoneesia, juustoa, kinkkua, lauantaimakkaraa, maksamakkaraa, paistettukananmuna, viipaloitu keitetty (10 min.)kanamuna anjoviksen kera, metwurstiviipaleita, ohuen ohuita broileriviipaleita (150g, Atrian pakkauksessa, hinta 2,45 €) tuorekurkkua, suolakurkkua, tomaattia, paprikaa, mätitahnaa, leipä ei tunne juurikaan tärähdystä eikä leivälle tule välitöntä hengenvaaraa. Mutta mikäli leipällä on vain kaksi em. lisäkkeistä, hengenvaara tai pysyvä vaurio on todennäköistä.

6) Keittiöliikennevirasto ehdottaa, että voileiville säädetään kypäräpakko. Näin vältytään leipien hukkakäytöltä ja lattioitakaan ei tarvitse vahata keittiössä joka viikonloppu. Moni perhe kokee onnen hetkiä ja löytävät toisensa. Perheriidat vähenevät tai loppuvat kokonaan.


7) Kyse on uskonasiasta. Amerikasta käynnistynyt Butteristien lahko uskoo korkeamman voiman vaikuttava putoamispuoleen. Henget puhuvat meille ja antavat ohjeita tulevaa elämää varten. Rahalahtoitukset lahkon pankkitilille (tilitiedot leivän voitelemattomalla puolella)

8) Totuus on toisenlainen. Leipä putoaa voitelemattomalle puolelle, koska niin vaan tapahtuu. Kyse on kaupunkilegendasta, jossa asiat ovat kääntyneet päälaelleen. Kokeile itse ! Voitele leipä ja pudota se lattiale. Koira nappasee sen heti, etkä edes huomaa pudottaneesi mitään.

Porausta

Venäläiset tutkijat poraavat kolmen ja puolen kilometrin palsuista jäätikköä päästäkseen ottamaan näytteen siellä olevasta järvestä. Monet muutkin tutkijat odottavat näytteitä tästä ikivanhasta Vostok-järvestä. Se on säilynyt koskemattomana 20 miljoonaa vuotta.

Talvi tekee kuitenkin tuloaa. Pakkasen alta pitää päästä pois. Tarkoitus oli jäädyttää vesi seraavaan kesään ast. Maailman pakkasennätys 89 satetta on mitattu myös samasta paikasta.

"Tulkaa ny pois sieltä palelemasta !"

Saharan halki

Ultrajuoksija Jukka Viljanen juoksi ensimmäisenä ihmisenä Saharan halki. Matkaa kertyy 1600 kilometria ja aikaa kului kuukausi. Ihminen tavoittelee äärioloista selviytymistä. Tässä on mahtava esimerkki. Olosuhteet ovat äärimmäiset, kuumuus, hiekka, maisemat, jalkineet. Joku siinä viehättää ja asettaa haasteen. Pystynkö voittamaan olosuhteet ? Vai pystynkö voittamaan itseni ?

Viljanen pystyi ! Onnea !!

maanantai 6. helmikuuta 2012

Flunssa

Taisin saada flunssan. Siis sairauden, jossa räkä valuu, paikkoja kolottaa, aivastelen, palelen ja hikoilen, nenä on tukossa ja puhe on honotusta. Se pysähdyttää.

Pysähtyneessä tilassa on se hyvä puoli, että voi myös antaa kaiken olla. Saa keskittyä toipumiseen (jos on sellainen ympäristö) ja olla ajattelematt tai tekemättä mitään. Siskoni sanoi kerran saman asian ilman flunssaa tai sen oireita. "pitää opetella olemaan tekemättä mitään". Siinä minun ymmärrykseni ei pysynyt mukana. Olen tottunut puuhailemaan ja touhuamaan. Joskus saan jotain aikaan, usein melko vähän. Täytän elämääni tekemisilläni. Käyn töissä, jotta tunnen tekeväni jotain hyödyllistä. Harrastan liikuntaa ja maalaamista, jotta mieli pysyisi pirteänä. Mutta, etten tekisi mitään ? Se on minulle vierasta.

Nyt kuitenkin, kun en voi oikein tehdä mitään, heitän myös pyyhkeen kehään, enkä yritäkään olla tarpeellinen. Luovutan. Se tuntuu hyvältä. Otan aikaa itselleni ja olen ajattelematta puuhailujani. Otan etäisyyttä arkeen ja hiihtelen kotonani joutavia latuja. Jätän vastuun muille. Se tuntuu oikein hyvältä. Onkohan tämä sitä "olla tekemättä mitään" ? Tekee mieli tyhjentää pää kaikesta puuhailusta ja tekemisestä. Ilman mitään suunnitelmaa aion toipua flunssasta. Kestääkö se päivän vai pari, aika näyttää ? Ihan tuntuu, että tarvitsen sitä.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Salaattia

Tarjosin lauantain kynttiläillallisella savukalaa ja mäti-katkarapuseosta paahtoleivän kanssa. Lisäkkeenä salaattia. Se oli oikein onnistunut lisäke. Tässä ohje.

Leikataan pieneksi paloiksi kolmannes kurkkua, puolikas sipuli, kymmenkunta amerikkalaisia suolakurkkuviipaletta ja yksi mieto chili. Sekoitetaan hyvin keskenään. Leikataan pari desiä kiinankaalia ohuiksi suikaleiksi. Sekoitetaan kaikki ainekset hyvin tasaiseksi. Päälle kaadetaan ohuesti oliiviöljyä. Annetaan vetäytyä ja maustua puoli tuntia jääkaapissa.

Jälkkärinä suukkoja ! (siis niitä suklaakuorrutettettuja tötsyjä). Juomana kylmää vettä, mineraalivettä tai kuivaa kuohuviiniä.

Romantiikkaa voi höystää hyvällä ruoalla ja juomalla. Tai vaikka kynttilöillä. Tai vaikka kauniilla sanoilla. Tai olemalla lähekkäin. Tai olemalla ihan hiljaa. Mutta maukas salaatti on itse romantiikkaa.

lauantai 4. helmikuuta 2012

Olli Mustosen Tuuri-sinfonia

Olli Mustonen esiintyi Tampereen Filharmonian kapellimestarina. Soitettiin Sibeliuksen Bardi, Mustosen kantaesitys omasta Tuuri-sinfoniasta ja Prokofjevin kuudes sinfonia.

Bardi oli ikäänkuin intro siihen mitä oli tulossa. Sibeliuksen hempeä ja jonkinlainen välityö johdatteli sävelmaailmallaan kohti Mustosen omaa tuotantoa. Tampereen Filharmonia oli tilannut Mustoselta Leinon Runoon Tuuri sävelletyn sinfonian. Kyse ei siis ole Keskisen halpakaupasta Tuurissa. Ennen konserttia säveltäjä/kapellimestari kertoili Tuurin säveltämisetä. Se avasi mielenkiintoisella tavalla itse sävellystä, runoa sekä Mustosen tapaa säveltää. Leinon runo kertoo Tuuri-nimisestä henkilöstä, joka juhlii jumalten kanssa. Kuolema tulee hakemaan ja Tuuri pyytää lisäaikaa. Pian juhla-aika on ohi ja Tuuli lähtee kuoleman matkaan. Solistina baritoni Juha Uusitalo. Mustosen säveltyö noudattaa pitkälti Leinon ja kalevalaisen mytologian perinteitä. Monipuolista, hienostunutta ja nautinnollista sävelverkkoa pitkin teosta. Mustosen taito on kuvittaa hienoa runoa erilaisilla pienillä elementeillä. Uusitalo selvisi koitoksestaan vähintäänkin hyvin. Teos oli sävelletty bassolle, mutta baritoli oli mainio. Jos jotain kritiikkiä pitää sanoa, jäin kaipaamaan hieman vahvempaa säveldramatiikkaa. Suomalainen mentaliteetti on pohjalaista säästelyä.

Prokfjev on Mustosen musiikkia. Kapellimestari keikkui ja keimaili, nautiskeli voimakkaan musiikin aalloilla. Pidän kyllä tästä kaksikosta. Varsinkin sinfiniam ensimmäinenosa on voimaa ja väriä. Liikutaan sodanjälkeisen elämän pyörteissä. Säveltäjä on mestari ja Mustonen saa Tampereen filharmonian lentoon.

perjantai 3. helmikuuta 2012

Viimeinen voitelu

Australialainen saattohoitaja on kertonut viisi suosituinta toivetta, mitä ihmiset kuolinvuoteellaan toivovat. Eniten ihmiset ovat harmitelleet, etteivät ole eläneet rehellisinä itselleen omaa elämäänsä vaan muiden toivomaa elämää. Toiseksi kahduttaa! että on tehnyt niin paljon töitä. Kolmanneksi on jäänyt kaivelemaan, ettei ole ilmaissut riittäväti tunteitaan. Neljänneksi, ettei ole pitänyt yhteyttä ystäviin. Ja viidenneksi, ettei ole sallinut itselleen onnellista elämää.

Kun näitä lueskelee, tulee mieleen myös aikakauden muutos. Onnellisuus ja hyvä elämä on nykyisin eri asia kun ennenvanhaan. Taloudellisesti köyhempänä aikana ihmisten on pitänyt selviytyä päivittäisestä elämästä. Kova työnteko on ollut hyvää elämää. Nyt on aikaa ja kaipausta tunteille, ystäville ja omille tarpeille. Onnellisuutta on oma elämä.

ZZ Top

Nyt partaäijätkin ovat tulossa kesällä Suomeen. Metallica, Chili Peppers, Pomo ja nyt ZZ Top. Suomi on haluttu maa ainakin veteraaniesiintyjille. Vielä kun löytyisi pätäkkää tai sponsori, joka rahoittaisi lippuja. No, eihän sinne ole pakko mennä. Ehkä Ratina ja Peppersien keikkaa voisi ajatella.

Poliisit kriisissä

Valtakunnan suurin sanomalehti teki tutkimuksen poliisien mielipiteistä. Vastaajiksi saatiin hieman yli 200 poliisia. Heistä lähes kaikki pitävät poliisien määrärahoihin suunnattuja säästöjä haitallisina työlleen. Mutta 70 pitää tilannetta kriisinä. Moraali laskee, palkka on pieni, työmäärät kasvavat, vähäisiä rikoksia ei tutkita jne. Mielenkiinnolla odotan mitä maan ylin pollisijohto, siis poliisihallinto vastaa asiaan. Tai sisäministeriö.

Tunnettu tosiasia on, että haja-asutusalueilta poliisena on vähennetty. Mutta meillä Peltsulla näkyy kyllä poliiseja. Harvase päivä ajetaan kohti Multisiltaa tai sieltä poispäin. Tai sitten ne menevät Sääksjärvelle tai Lempäälään. Mutta autoileva poliisi näkyy hyvin katukuvassa meilläpäin. Ei taida vaikuttaa edes turvallisuuden tunteeseen.

torstai 2. helmikuuta 2012

Egyptissä kuohuu

Hurjia uutisia tulee Egyptin jalkapallokentiltä. Ihmisiä on kuollut lähemmäs 80 ja loukkaantuneita on yli tuhat. Tätä vartenko vallankumouksia tehdään ? Tässäkö on vapaus ?

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Ajan rannalla



Ripustin kuvat Ruusan kahvilan seinille. Siellä ne nyt ovat helmikuun ajan.
Saa käydä ihmettelemässä. Kahvila sijaitsee Koulukatu 11:sta. Pinkki rakennus.

Apulanta

Iltapäivälehdet epäilevät Apulannan hajoavan pressanvaalien takia. Toni Wirtanen on kiukustunut Sipe Santapukille. Sipe on liittynyt näkyvästi Niinistön joukkoihin. Toni ei halua bändiä yhdistettävän Niinistöön. Ei myöskään Haavistoon.

Kriisi on selvä. Ainakin ensi sunnuntaihin saakka. Sen jälkeen tilanne onkin kaikkea muuta. Jos Niinistö valitaan presidentiksi, Apulannasta voisi tulla pressan hoviyhtye. Toisaalta Apulanta on jo suhteellisen itseellinen ilmiö ilman pressaakin.

Rankat juorut ovat alkaneet kiertää ympäri maata. Onko bändi menossa konkurssiin ja Sipe yrittää pelastaa mitä pelastettavissa on ? Pystyvätkö Toni ja Sipe sopimaan erimielisyytensä ennen seuraavaa keikkaa ? Onko valtakunnansovittelija mtekemässä välitysesitystä? Pitäisikö pressanvaalit siirtää pidettäväksi myöhemmin keväällä ? Pitäisikö Apulannan uudeksi nimeksi tulla Apupressa ? Jakautuvatko Apulannan fanit pysyvästi niinistöläisiin ja haavistolaisiin koulukuntiin. Jos Wirtanen jättää bändin, tuleeko Niinistö tilalle ? Tuleeko Apulanta mukaan pressan ensimmäiselle valtiovielailulle ? Saako Sipe ministerin paikan ? Rakentaako Niinistö pressana kesäasunnon Heinolaan ?

Vaikeita kysymyksiä, mutta toivottavasti saamme pian selvyyttä kutkuttavaan ongelmaan. Ainakin Apulannan levymyynti on kääntynyt jyrkkään.... ?