Olin seuraamassa Tampereen tuomiokirkossa Konstantinus Suuren ritarikunnan ritariksi lyömistä. Koolla oli reilu kymmenen kandidaattia, jotka lyötiin ritariksi. Ekumeeninen ritarikunta edellyttää ritareiltaan hyvin asioiden tekemistä. Pääpomoma toimi Helsingin kaupungin ex-pormestari, ja ex-kansanedustaja Raimo Ilaskivi.
Outoa puuhaa tämä ritaritouhu. Kyseessä on jollakin tavoin historiaan ja uskontoon liittyvä herraklubi. Samaa kerhotouhua kuin rotaryt, lionsit ja pörssiklubit. Tekisi mieli lisätä vielä muuraritkin samaan porukkaan. Nämä ovat siis yhteiskunnan eliitin kerhoja.
Toisessa päässä laittomuudelle lähteillä ovat tietyt moottoripyöräritarit. Prosenttiliikkeeksikin kutsutut jengit pyörittävät laitonta huume- ja perintäbisnestä. Vielä kovempaa porukkaa edustavat puhtaasti rikollisten perustavat kerhot. Siellä ei ajella pyörillä vaa hoidetaan puhtaasti rikollista toimintaa.
Katselen näitä kerhoja sosiaalisena ilmiönä. Itse en ole kovinkaan sosiaalinen tai järjestöihminen. Ajattelen, että miehet tarvitsevat näitä klubeja monista syistä, mutta eräät syyt ovat minusta arveluttavia. Naiset eivät pääse näihin miesten porukoihin. Samanhenkiset vahvistavat itseään yhteisillä säännöillä, menoilla ja tavoitteilla. Rinnastan tämän etelä-eurooppalaisiin nuorten miesten kadunkulmaryhmiin. Porukassa on helppoa vihellellen ohikulkeville naisille. Yksin kantti ei riitä.
En kaipaa klubeja tai kerhoja. En jaksa kritisoidaan niitä. Katselen niitä sosiologisena ilmiöinä ja tuumailee itsekseni omiani. Olen ulkopuolinen. Vapaat miehet kulkevat omia teitään. Luultavasti näihinkin kerhoihin kuuluu vapaiksi itsensä luokittelevia miehiä, mutta kantti ei kestä irtautua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti