Guggenheimin raportti 1

Helsingin Rautatieaseman kulmilla huomasin heti ihmisten ilmeistä, että Paha maku on suussa. Ilmeet olivat tylsiä ja ilmeettömiä. Hymynaamoja sai hakemalla hakea. Fiilis oli kiireinen ja ulkopuolinen. Tein heti johtopäätöksiä. Synkät hesalaiset eivät kaipaa Gyggenheimin kaltaista elitismiä vaan ihan tavallista yhteisöllisyyttä. So. kavereita jotka moikkaavat työmatkalla. Ystäviä, joilla on samanlaisia ongelmia. Sukulaisia, jotka tuovat kahmalokaupalla perintöjä, työpaikkoja, mökkijuhannuksia ja täytekakkuylioppilasjuhlia. Täältä se kaikki puuttuu eikä Kukkis tuo onnea tai autuutta