Ahaa teatterin uutuus on nuorten näytelmä Toinen vasemmalta. Näytelmä kuisaamisesta ja yksinäisyydestä. Kokonaisfiilis jäi hieman hajanaiseksi. Odotin syitä ja seurauksia, analyysiä, ohjetta, neuvoa, kantaa ottamista. Näytelmä on tarina neljästä koulukaverista, heidän vanhemmistaan ja opettajasta. Kyse on nimenomaan tarinasta, ilman kannanottoja. Näin näillä nuorilla menee.
Neljällä näyttelijällä paahdetaan vajaa parikymmnetä roolia sujuvasti läpi. Erityisesti tykkäsin poikien (miesten) rooleista. Petri Jäärni ja Samu Stenberg pystyvät muuntautumaan hetkessä erinomaisesti roolista toiseen. Luokan "emmää tiedä"-tyyppi on pian armeijan kapiainen tai koulun reksi. Toinen kaveri, neropatti muuttuu opettajan puolisoksi niin totaalisesti, että mietin, onko tässä kuitenkin viisi näyttelijää. Hauska yksityiskohta on myös laulavat ja röökiä vetävät keittäjät. Hyvää on myös erikoinen tapa käsitellä luokkaa pienoismallin kautta. Hieno idea. Myös muutamat muut pienet tekniset yksityiskohdat olivat kivoja keksintöjä.
Tämä näytelmä voi toimia luokan keskustelun pohjana, koska se ei osoittele ketään. Kiusaamista kokeneelle nuorelle näytelmä saattaa jäädä pintapuoliseksi.
Kaipasin kyllä kovempaa otetta, syyllisiä, draamaa, kysymyksiä. Joka tapauksessa tykkään Ahaan tavasta tehdä uudenlaisia juttuja. Heidän räväkkyydestään ja ennakkoluulottomuudestaan. Siinä he jatkavat pitkiä perinteitä kunniakkaasti.
Aikusen kannattaa katsoa uudelleen niin löytää kaikki hienoudet, joita nuoret näytelmässä näkevät!
VastaaPoista