Ilves-Pelicans 3 -2 . Ilves on rämpinyt kaksi ensimmäistä peliä SM-liigassa. Nyt luisteli toisenlainen Ilves. Porukka liikkui, luistin kulki. Hyökkäykset lähtivät heti liikkeelle. Välillä peliä pyöritettiin kuin ennen vanhaan vastustajan tyytyessä passailemaan. Iloista peliä nuorilta pelaajilta. Lopputulos 3-2 ?
Ihmettelen miten peli voi päättyä näin kun toinen joukkue pitää kiekkoa, hyökkää, hallitsee kolme neljäsosaa pelistä. Väistämättä tulee mieleen sama suomalaisen joukkuepelin kummajainen. Olemme yksilöurheilijoita perusluonteeltamme. Keihäänheitto ja mäkihyppy. Olemme kuitenkin oppineet joukkuelajeja. Niillä on yhä suurempi suosio. Pelataan joukkueelle, tehdään taktisia kuvioita valmentajan johdolla. Pelataan eri systeemeillä. Ollaan tiimi. Mutta ydin on kateissa. Joukkueen tehtävä ?
Kaikki se suuri yhteistyö jota tehdään joukkueena tähtää MAALIIN. Pelin ydin on maalin tekeminen. Eilen Ilves syötteli upeasti. Kun hyökkääjä ei nähnyt tai uskaltanut yrittää maalintekoa, hän syötti takana tulevalle. Hän ei kokeillut vaan syötti kolmannelle takamiehelle. Siirretään kiekkoa ja vastuuta. Siinä vaiheessa veskari on jo lukkona edessä. Pitäisi yksinkertaistaa peliä, oli sitten kyse jääkiekosta tai jalkapallosta. Pitää aina yrittää, kun tulee tilaisuus. Vastustaja on kiusallinen, kun aina tykki puhuu. Pelailun tarkoitus on saada maalipaikka ja silloin se peli vasta alkaa. Kaikki pelailu tähtää siihen momenttumiin: Nyt tuli tilaisuus, teen maalin.
Siinä meillä on paljon opittavaa. Opittava ydinasia. Se on menttaali- ja asenneasia. Pelit voitetaan tekemällä maaleja (mieluummin ainakin yksi enemmän kuin vastustaja).
Sainpahan sanottua. Kylläpä helpotti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti