Suomalaista jalkapalloa

Älkää pelätkö, en lähde runttaamaan Suomen jalkapallomaajoukkueen viimeaikaisia suorituksia. Sitä lehdet ovat pullollaan ja siinä kaikki ovat asiantuntijoita.

Olen seurannut nyt muutaman vuoden/kesän suomalaista jalkapalloa. Veikkausliigan, Ykkösen ja Kakkosen otteluja. Kentänlaidalta on kertynyt aika paljon havaintoja. Voin heti tunnustaa, etten vieläkään ymmärrä näitä 2-4-4 tai 1-4-5 systeemejä. Kuitenkin muutama asia on jäänyt takaraivoon ja olen huomaavinani siinä samankaltaisuutta. Ikäänkuin suomalaisen jalkapallon ominaispiirteitä.

Pakittaminen
Hyvin usein hyökkäävä joukkue pakittaa, hyvässäkin hyökkäystilanteessa. Pallo palautellaan keskikentälle, siitä puolustukseen ja edelleen jopa maalivahdille. Koko hyökkäys on kuivunut kokoon ja homma on aloitettava uudelleen. Tällä voidaan saada puolustava joukkue nostamaan karvausta ja sitä kautta aukkoja ja tilaa hyökätä. Hyvä puoli on, että palloa ei menetetä, mutta luulisi rassaavan pelaajia, kun kaikki kuivuu kokoon. Tämä näyttää olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Peli perustuu riskien minimointiin. Pallon hallinta on itsetarkoitus. Itse tykkään hyökkäävästä pelityylistä. Sitä on mukava katsella ja se antaa kuvan yritteliäästä joukkueesta. Peräpäässä voi soida, mutta aina tapahtuu. Mielestäni se on fudiksen tarkoitus; yrittää tehdä kaikista paikoista maali.

Syötöt
Hyvässäkin pelissä syötöt tulevat suoraan toiselle pelaajalle. Ikäänkuin nappisyöttö on aina tavoitteena. Pelaaja ottaa sitten syötön ja lähtee hyökkäämään edelleen. Kun katselin MM-kisoja tai vaikka Hollannin otteita Suomea vastaa, syöttö tulee tyhjään paikkaa. Syöttö annetaan paikkaan, johon pelaaja tulee hetken kuluttua. Tämä nopeuttaa peliä ja panee puolustuksen sekaisin. Hyökkäävä joukkue tai yksittäinen pelaaja ei hae vapaata omaa pelaajaa vaan hakee tyhjiä paikkoja, jonne oma pelaaja ehtii ensin. Tällaisen tempun tekijöitä näkee aika harvoin, mutta ainakin Tammelassa yleisö antaa tästä abloodit. Se on hieno oivallus. Mielestäni sen pitäisi olla hyökkäyksen perusidea ja sitä pitäisi harjoitella koko ajan. Sitä kautta tulee voittoja.

Toinen huomio syötöissä on se, että ne annetaan vasta kun on pakko. Eli kun vastustaja uhkaa. Silloin syöttö on epätarkka ja tulee fifty-fifty tilanne. Nopea syöttö on varmasti vaikea, mutta vastustaja ei ehdi täyttämään vapaita paikkoja tai vartioimaan vapaita pelaajia. Syötön nopea ajoitus on avainasioita nopealle hyökkäykselle.

Pelin kääntäminen
Kun oma joukkue saa pallon, pelaaja katselee ympärilleen. Missä meidän pelaajat ovat? Muut pelaajat alkavat kulkea kohti vastustajan maalia. Varovaisesti, samalla tarkkaillen, tuleeko hänelle syöttö tai mitä pallollinen pelaaja aikoo. Esimerkiksi Hollanti hyökkäsi ajoittain aallon tavoin. Kun pallo saatiin omalle joukkueelle, peli käännettiin koko joukkueen voimin kohti vastustajan maalia. Koko joukkue lähtee hyökkäämään yhtä aikaa. Vastustajan kuviot menevät sekaisin ja puolustus on heti paniikissa. Tätäkin pitäisi harjoitella. Tämä on taktiikkaa. Sen huono puoli on kunto. Heikkokuntoinen joukkue ei voi hyökätä kovin montaa kertaa näin. Meillä pallon kanssa pelaava voi juosta, samoin muutama lähikaveri. Muut kävelevät ja tarkkailevat tilannetta. Jos tämä on kunnosta kiinni, ei muuta kun treenaamaan ja juoksemaan.

Maalinteko
Tämä ilmiö on sama jääkiekossakin. Jos olisin valmentaja, yrittäisin harjoittaa pelaajia menttaalisesti maalintekofiilikseen. Varsinainen peli alkaa maalintekotilanteesta. Jollakin tavoin maalintekoa ei mielletä pelin ratkaisuksi. Erityisesti jalkapallossa, jossa maalipaikkoja tulee aniharvoin, pelaajat näyttävät puutuvan tai jännittävän näitä ratkaisupaikkoja. Ajattelen niin, että peli alkaa tästä. Maalintekopaikka on se momentti, jolloin pelaaja panee kaikkensa peliin, nauttii , herkuttelee, iloitsee. Sitä hetkeä varten on tehty harjoituksia, taktiikkaa, pelejä, syöttöjä. On jauhettu tunteja, minuutteja, päiviä, viikkoja. Kaikki on tehty hetkeä varten, että pääsen kokemaan sen räjähdyksen, onnen, saan näyttää oman taitoni, suuruuteni. Se on ottelun kliimaksi, pelaajan unelma. Toiset ovat tehneet työtä, että pääsen tähän unelmatilanteeseen ja nyt minä nautin, annan palaa, teen kaikkeni. Se on asenteesta kiinni. Maalintekoa harjoitellaan teknisesti. Sitä pitäisi harjoitella myös menttaalisesti.