Matkalta jää aina jotain kivaa mukaan. Matkustelu avartaa. Tässä tulee ensimmäinen. Sitä ennen lupaan pyhästi kertoa yhden hyvän jutun jokaisesta tulevasta matkastani. Siis ulkomaanmatkasta. Jos niitä vielä tulee.
Tämä eka tulee viime kevään Bolognasta. Se on pienehkö viinitupa eräällä niistä keskustan kapeista herkkukävelykaduista. En tiedä nimeä, enkä osoitetta. Hienoa oli se, että sinne tulivat eri ikäiset perjantaina töitten jälkeen lasillisille. Ihmisillä oli omat eväät. Salamia, juustoa. leipää. Tiskiltä ostettiin viiniä, lasillinen,pullo porukalle, miten vain. Pöydät olivat vantteria puupöytuiä, tuolit mitä sattui. Pöydillä oli avattuja eväsnyyttejä papereineen, laseja, pulloja, kirjoja, muruja, elämän jälkiä. Herrat ja narrit sekaisin. Istuttiin toppatakit tuolilla tai päällä. Toiset seisoivat. Pölinää riitti, kaikilla oli asiaa. Samoin epämuodollisuuksia. Hinnat olivat halvat. Seinillä epäjärjestyksessä tauluja ja valokuvia. Kaikenkaikkiaan oikein viihtyisä työviikon päättäjäispupi.
Jos eksyt tänne , tiedät heti, että olet oikeassa paikassa. Minä olin ainakin.
Mietin, etteikö meilläkin Mansessa. Kyllä sen varmasti joku viranomainen kieltäisi. Siellä oli nimittäin mukavaa.
Olin pari vuotta sitten Australiassa. Ruokapaikoissa oli useinmiten merkintä BYO (bring your own). Ravintolaan sai siis tuoda oman viinipullon. Usein ruokapaikkojen läheisyydessä oli viinimyymälä, hyviä austraalialaisia ja uusi-seelantilaisia viinejä.
VastaaPoista