Kolibri ja pingviinit

Tällä otsikolla lähdetään kahvila Valon näyttelyyn maanantaina. Esillä on kuusi työtä. Kolme laastarisarjan työtä, yksi kolibri (yllä), yksi pingviinipari ja yksi "vettä" niminen työ. Aika vähän, kun vertaa Peltsun kirjaston näyttelyyn ja 15 tekeleeseen. Toivottavsti laatu korvaa määrän. Näyttely komistaa Valon seiniä tammikuun.

Näissä töissä on kyse luonnon tulevaisuudesta. Kuvan taulussa taustalla sulavat jäävuoret. Kuvan etuosassa kukkivat tulppaanit ja täysin maisemaan kuulumaton lintu, kolibri, lentelee. Näillä töillä haluan tuoda mielikuvia, mitä voi tulevaisuudessa tapahtua. Luonto muuttuu ja ihminen saa näitä muutoksia aikaan. Laastarisarjassa luontoa paikataan. Ruma laastari rikkoo kuvien harmoniaa. Keskellä oleva punamusta viiva on kuin maiseman jakava haava.

Samaa teema jatkan helmikuussa Peltsun näyttelyssä. Kuitenkin aivan uusilla töillä.

Kaikki teokset ei ole kuitenkaan vielä valmiina. Yritän taiteilla vielä hieman isojen töiden reunoja, kun ne ovat vielä ja ilman kehyksiä. Kehyksiä ei ole tarkoitus laittaakaan, mutta heiman väriä pintaan. Pientä kihelmöintiä tulee kuljetuksesta. Kaikki työt eivät mahdu pikkupösöön kerralla. Sain juuri ja juuri kolibrin mahtumaan kehystämöstä kotiin.

Otin kuvan tästä kolibrista puhelimella aamusella. Huoneen lamppu heijastaa valoa, mutta kuva saa kelvata. Kuvat muista töistä ovat vielä huonompia. Näillä mennään, sanoi jääkiekkokoutsi

Loma

Tänään se ihanuus alkaa. Jään lomalle. Palaan verstaalle ensi perjantaina. Lähes viikko lomalla. Mitähän oikein keksisin ?

Koulut ovat lomalla kolme viikkoa. Olen aiemmin lomaillut jouluntienoolla pari viikkoa. Nyt lyhyesti ja tehostetusti. Kesällä työstä irtautumiseen menee yleensä n. 2 viikkoa. Nyt siihen ei ole varaa. Työstä on irtauduttava yhdessä yössä.

Viime yönä aloitin vieroituksen. menin puoli yhdeksältä pehkuihin (loistava vanha ilmaisu, tulee ihan oljet mieleen) ja heränsi hieman yli yksi. Katselin telkkua (Topkapi) ja luin kirjaa (Larsson) ja menin koisimaan taas puoli neljä. Heräsin varttia yli seitsemän. Olo on ollut selvästi rennon unelias. Melkein kuin lomafiilis.

Mikä sitten on lomafiilis ? Silloin ihmisen tarkoituksena ei ole tuottaa tärkeitä asioita palkkaa vastaan. Sen sijaan ihmisen on tarkoitus olla vapaalla täydellä liksalla. Syljeskellä kattoon, ajatella suuria, liikkua jalat irti maasta. Nauttia elämästä, ilman että lumous särkyy herätyskellon soittoon.

Syy miksi jauhan tätä asiaa on lyhyt lomani. Yritän ottaa kahden viikon ilon irti kuudessa päivässä. Käytössä on vain 42,6 % lomaa. Vastaavasti tiivistän fiiliksiä samalla kertoimella eli 6 suhteessa 14. Levon pitää olla yli kaksinkertainen, samoin hyvänolontunteiden.

Viikon kuluttua tiedetään olenko onnistunut tiivispakettilomassani. Jos olen, aion patentoida keksintöni. Aion myös kokeilla tiivistettyä lomaani kesällä. Viiden viikon tiivisloma on oikeastaan 11,6 viikkoa eli 81 päivää.

Nettipelaaja

Nainen pelasi nettipelejä ja kavalsi rahaa 460.000 €. Tuomiona tuli kaksi vuotta kiinteää vankeutta. Korvauksia lähes saman verran.

Ihmettelen taas kerran, mitä hyötyä on vankeudesta. Miksei sekin aika tuotannollista työtä ?
Ilmeisesti varoittava esimerkki. Lapsille kai.

Lantiainen

Maalasin lantiaisen. Pienen kuoriaisen isohkoon kokoon ja aidan taakse. Hesarissa oli lueteltu erilaisa eläin- ja kasvilajeja, jotaka ovat katoamassa. Maalasin muistoksi.

Ne ovat pieniä lannanlevittäjiä, joita näkee Suomen pelloilla. Suomessa on 47 lajia lantakuoriaisia, joista uhanalaisia tai muuten katoamassa on 25 lajia. Yksi on tämä lantiainen.
Lannanlevittäjistä on oikein tehty tutkimus. 4H- nuoret ovat lähettäneet näytteitä tutkijoille ympäri Suomea. Näytteitä oli muistaakseni 350 tilalta. Lannanlevittäjät ovat hyödyllisiä, koska ne hajoittavat lannan ainesosat pitkin peltoa.

Kaikenlaista uutta tulee löydettyä, kun alkaa tonkimaan asioita. Nyt levitän sitä edelleen.

Mäkihypyn parikilpailu

Jos minä saisin päättää ( mutta kun en saa). En hyväksyisi mäkihypyn parikilpailussa, että parhaat hyppääjät voivat jättää karsinnan väliin. Seurauksena on se, että parhaat ja seuraavaksi parhaat ovat vastakkain. Siitä taas seuraa, että lucky loosers viiden ryhmässä on osa näitä huippuhyppääjiä, jotka ovat hävinneet parilleen. Se taas johtaa siihen, että lucky looserseja on vain muutama huono (siis keskitasoinen). Jos kaikki osallistuisivat karsintaan. Huippuhyppääjät pääsisivät kilpailuun, koska vastassa on aina heikkoja kilpailijoita. Vastaavasti jatkoon pääsisivät teoreettisesti ajatellen 25 parasta. Nykyisessä järjestelmässä kisasta voivat pudota sijoilla 24-25 olevat kilpailijat ja mukaan päästä sijoilla 27-28.

No, tämä on matematiikkaa (jota jostain syystä salaa rakastan), mutta pudottaa käytännössä muutamia hyviä pois ja huonompia pääsee tilalle. Nyt kun on otettu käyttöön kaikenmaailman tuuli- ja lavaindikaattorit, voitaisiin tämäkin epäoikeudenmukaisuus poistaa. Eikö niin, herra Hofer ?

Tämä kuuluu sarjaan maailman suurimmat vääryydet (sijaluku 458.372). Epäilemättä se on aivan väärin.

Iloinen uutinen

Näyttely tammikuussa kahvila Valossa. Olen innoissani. Piti olla heinäkuussa. Peruutuksen takia ensi viikosta lähtien tammikuussa. Pitänee kehystyttää jotain. Pää alkaa savuta.

Ilves - Tappara 2 -6

Pojat vastaan miehet. Siinä koko pelin kuva. Tappara on Hakametsän päällikkö. Pojat pyörivät nurkissa ja yrittivät juoksennella sinne tänne. Miehet tekivät, mitä miesten piti tehdä. Tarvittavat maalit.

Nyt kun varsinainen sesonki on alkanut, todellinen taitotaso punnitaan. Ilveksen onneton puolustus on jo perinteinen murheenkryyni. Sille ei kukaan näytä tekevän mitään. Toinen ongelma on koko joukkueen voiman puute. Ihan se perinteinen voima, jota käytetään kun taistellaan mies miestä vastaan. Tässä näkyy joukkueiden suuri ero. Pelaaja voi kynäillä hetken taitavasti, mutta isäntä ottaa karkin pois ja siinä on turha vikistä.

Maalivahti Miika Wikmannin tehtävä ei ole kadehdittava. Hän torjuili lähes kaikki kaukolaukaukset yhtä lukuunottamatta. Siinä Ilveksen pakki oli unohtanut Tapparan hyökkääjän ohjaamaan maalinedustalle. Muut maalit syntyivät metrin päästä maalivahtia. Sinne saattoi purjehtia useampikin hyökkääjä. Vastassa oli keveitä, uneliaita pujottelukeppejä. En tiedä miten puolustamista pitäisi harjoitella, mutta ymmärtääkseni tärkeänä tehtävänä on siivota maalinedusta.

Kausi näyttää etenevän syksyllä tekemäni ennustuksen mukaan. Toivoa vain sopii, että muiden joukkueiden huonous ja nukahtelut pitävät Ilveksen karsintojen ulkopuolella. Omilla eväillä se ei näytä pärjäävän. Jääkiekko on kuitenkin miesten peli.

En yleensä arvostele tuomareita, mutta taas tapahtui paljon outoa haparointia. Sitä hyviteltiin sitten jälkeenpäin. Tuomarit eivät missän tapauksessa ratkaiseet peliä puoleen tai toiseen, mutta sekoittivat epätasaisella viheltelyllä pelin vauhtia.

Hakametsän täysi tupa oli Ilveksen ainoa ilonaihe. Tällä esityksellä katsojaluvut alkavat seitsemän sijaan kolmosella.