Sammakkomäki - Oeteldonk

Den Bosch on eteläisessä Hollannissa sijaitseva pikkukaupunki. Ei ihan yhtä pieni kuin Riihimäki, Kokkola tai Pieksämäki. Asukkaita on 150.000 ja kaupunki on Brabantin seudun pääkaupunki. Seutukunta on kahden ison joen väliin jäävä alue. Siellä asuu sammakoita, niin luulen. Paikalliset asukkaat järjestävät vuosittain karnevaalit helmikuussa. Silloin Den Boschin nimi muuttuu Oeltendonkiksi - sammakkomäeksi. Asukkaat aloittavat karnevaalivalmistelut jo hyvissä ajoin eli 11.11. klo 11.11. Kansalaiset tunnustavat sammakkoväen värejä: punainen, valkoinen ja keltainen. Takkeihin on ommeltu eri kiltojen tarroja. Torvisoittokunta soittaa ja kaikki laulavat hoilottavat jotain. Tietenkin kaikki juovat olutta ja teräviä ja huutavat keskenään. Ennen varsinaisia helmikuun karnevaaleja biletystä harjoitellaan kolme-neljä kertaa. Satuin olemaan paikalla yhdentoista aikaan. Porukkaa oli tuhatkunta ja se oli vauhdissa jo heti aamupäivällä. Useimmille se oli rokulipäivä tai joku muu loma. Korkean kirkontornin huipulta laskettiin avauslasku torille. Suurin osa porukasta oli iältään lähempänä viimeistä kuin ensimmäistä päivää. Se selittäneekin hurjan meiningin.

Miksi lörtsyä ei saa myydä lörtsynä ?

Elitarvikevirasto Eviran mukaan lörtsyä ei saa myydä lörtsynä, koska suomalaiset yleensä eivät tiedä mikä se on. Savonlinnan ja Mikkelin toreilla myytävä ohut piirakka on paikallinen herkku, mutta Eviran mukaan suuri yleisö ei tiedä mikä se on. Tämä on tietenkin selvää pässinlihaa (siis lörtsy ei ole pässinlihaa ainakaan virallisesti) ja me kaikki hyvän ruoan ystävät kiitämme Eviraa. He ovat ymmärtäneet, että ravintoturvallisuuden takia kaikki persoonalliset nimitykset ja ruoka-aineet on kiellettävä, ettei kukaan kokisi mitään elämyksiä.

Lapissa ihmiset pitävät velttoa ja kuollutta riekkoa lörtsynä. sen voi kuitenkin laittaa pataan mikäli lintu on ollut kuollut alle viikon. Myös sen jälkeen, jos on nälkä tai paha krapula.

Pohjanmaalla lörtsy on häjyjen mukiloima mies, joka ei pysty tappelemaan enää vastaan. Seuraaviin käräjiin mennessä lörtsy on toipunut kovaan kuntoon ja vaatii kymmenien tuhansien korvauksia henkensä kaupalla.

Ahvenanmaalla lörtsy on kantasuomalainen juhannuksenjuhlija, joka kiroilee, juo raakaa viinaa, etsii kalsareitaan ja haastaa riitaa hurrien kanssa. Jälkeenpäin lörtsy ei muista mitään, mutta kaikki muistavat lörtsyn.

Keski-Suomessa pellolle sateeseen jäänyt heinäpaali tai heinäseiväs on kahden viikon sateen jälkeen lörtsy. Siitä saa hyvät Eu-tukiaiset. Monet paikalliset viljelijät viljelevätkin pelkästään tätä lörtsyä, koska katotuet ovat huomattavasti normaalitukia suuremmat.

Raumalla läpimärkä, virttynyt pitsi on lörtsy. Maku on aika kuivakka kosteudesta huolimatta. kun lörtsyn kuivaa, sitä voi kaupitella torilla tai ovelta ovelle ulkomaisena käsityönä.

Tampereella lörtsy on löysä laukaus, joka menee maaliin Tapparan ja Ilveksen ottelussa. Vika on tuomarin, joka ei puhaltanut edellisestä tilanteesta jäähyä, koska hän on nuija.

Helsingin Kalliossa lörtsy on miehen elin, joka ei pysty suorittamaan tilanteen edellyttämää tehtävää. Yleensä mies ei toivu tästä ihan omin neuvoin vaan tarvitsee pitkäaikaista hoitoa, johon hän ei kuitenkaan koskaan mene. Sen sijaan Kallion thaimaalaiset hieromalaitokset hoitavat kyseistä henkilöä palkkiota vastaan.

Tästä näemme, että lörtsyä ei saa myydä lörtsyinä. Joku saattaa saada väärän käsityksen ja loukkaantua. Sitä paitsi ihmisen pää ei pysty vastaanottamaan eri suuntaista informaatiota varsinkaan, jos se koskee ruokaa. Vai mitä sanotte tästä ? Lihalörtsy, omenalörtsy, vaniljalörtsy, mustikkalörtsy, kermalörtsy, lakkalörtsy, mansikkalörtsy. Huh ! Pää on aivan sekaisin. Ainakin, jos niitä yhdistää eri maakuntien käsityksiin lörtsyistä.

Joka kesä kun olen syönyt Savonlinnan torilla Laurikaisen lörtsyjä, ne ovat maistuneet hyviltä. Se pitää ehdottomasti kieltää, sillä jos ihminen pitää ruoasta ja syö sitä paljon, hän voi kuolla sydän- ja verisuonitauteihin, korkeaan kolesterooliin tai ihan luonnollisesti onnellisena. Se on aivan väärin.

Ensilumi yllätti

Jokasyksyinen ilmiö, ensilumi, yllätti lapset, autoilijat, auraajat, työmatkalaiset, junaliikenteen, ja kaikki eteläsuomalaiset. Yllävintä tässä on se, että elämme oikeasti pohjoisessa, melkein tundralla. Syyspimeällä läsnä on vain alakulo. Lumen myötä tulee todellisuus ja toiveikkuus. Todellisuus siinä mielessä, että muistamme millaista on elää lumen keskellä. Toiveikkuus siitä, että valoa tulee lisää ja joskus lumi sulaa pois. Tosin jälkimmäiseen lienee aikaa enemmänkin tunneissa kuin kuukausissa. Itse aion lähetä pakoon Keski-Eurooppaan. Siellä tuskin on yllättävää ensilunta.

Talvivaara kaivautuu yhä syvemmälle

Talvivaaran loputtomalta näyttävä kaivautuminen maaperään, konkurssiin, ympäristöongelmiin ja rahoitusvaikeuksiin on päässyt uuteen pohjalukemaan. Kaivostoimintaa harjoittava Talvivaara Sotkamo haettiin konkurssiin. Valtio lupasi ottaa kopin jatkosta. Emoyhtiö Talvivaara jatkaa, mutta käytännössä sen toimintaa uhkaa sama kohtalo. Ainoana toiveena näyttää olevan uuden omistajan ja valtion rakentama uusi omistuspohja. Se on kuitenkin hyvin vaikea yhtälö. Ketä kiinnostaisi sijoittaa 1,4 miljardia velkaa omaavaan yhtiöön, joka tämän lisäksi saattaa joutua maksamaan satoja miljoonia ympäristön tuhomisesta johtuvia korvauksia. Valtio yksin ei lähde Talvivaaraa pyörittämään, koska se ei kuulu valtion toimialaan. Näyttää siltä, että vaihtoehtoja on kaksi. Löytyy kaivostoimintaa harjoittava toimija, joka saa Talvivaarasta kiinnostavan kohteen valtion tuella vaikka sitten konkurssin jälkeen. Tai sitten kaivostoiminta ajetaan pikkuhiljaa alas ja pyritään minimoimaan ympäristötuhot. Asian toisella laidalla ovat puolitoista tuhatta kainuulasta työntekijää. Heitä uhkaa työttömyys. Kaivosalueelle ei löydy uusia työpaikkoja, kuten UPM:n tehtaan lopettamisen yhteydessä tapahtui. Yhdellä laidalla ovat osakkeenomistajat. Suurimpana valtio. Suomalaisia pienosakkeenomistajia on 80.000. He menettävät rahansa ja emoyhtiön konkurssin sattuessa valtio menettää vielä verotuloja, myyntitappioiden kompensaation myötä.

Toimitusjohtaja Pekka Perä on ollut pitkään myrskyn silmässä. Hän on eräänlainen Elopin hengenheimolainen paitsi, että Perä on antanut katastrofille kasvot. Hän on joutunut vuodesta toiseen selittelemään ja uskomaan toiveikkuuteen. Rahaakin on tullut ja mennyt. Nyt hukkuva tukki on jo pinnan alla, eikä pelastusrenkaasta ole tietoa. Perä on kuitenkin puolustanut kaivostoiminnan työntekijöiden ammattitaitoa ja osaamista. Toimitusjohtajan epäkiitollinen tehtävä on yhdesä hallituksen kanssa vastata toiminnasta, varsinkin virheistä. Niitä tässä on tehty ihan kiitettävästi. Jotenkin ihailen Perän sinnikkyyttä. Moni johtaja olisi heittänyt pyyhkeen kehään tai ainakin paennut julkisuudelta. Perä jaksaa selittää tapahtumien kulkua edelleen. Hänellä on poikkeuksellinen paineensietokyky.

Svenska dagen

Tänään liput ovat saloissa ruotsalaisuuden päivän merkeissä. Meillä on vakiintunut suomenruotsalisen kulttuurin ja väestön juhlapäivä. Tosi on sekin, että meillä asuu useita muitakin isoja vähemmistöryhmiä. Suomenruotsalaisia on 260.000. Suurin muunmaalainen väestöryhmä on venäläiset. Heitä on vajaa 65.000 henkilöä. Virolaisia on vajaa 45.000 henkilöä. Muita on huomattavasti vähemmän. Muilla väestöryhmillä ei ole samanlaista asemaa eikä perinteitä kuin suomenruotsalaisilla. Pitäisikö muitakin kansallisuuksia liputtaa ? Ei kai ?

Obama kärsi tappion

Yhdysvaltain senaatin ja edustajainhuoneen vaaleissä näyttää voitto menevän oppositiossa oleville republikaaneille. Se on kova isku presidentti Obamalle. Presidenttiä pidetään nyt heikkona presidenttinä. Jatkossa odotetaan tiukkaa vääntöä asioiden etenemisessä. Presidentti tarvitsee republikaanien tukea saadakseeen omia ehdotuksiaan läpi. Ennakkokaavailuissa odotetaan jo demokraattien Clintonien ja republikaanien Bushien aloittavan vaivihkaa vaalikamppailun uuden presidentin valitsemiseksi. Näissä heikoissa tilanteissa olevat johtajat ja diktaattorit ovat usein löytäneet kansaa yhdistävän tekijän. Usein se on ollut ulkopuolinen uhka.

Eduskunnan piiskurit

Eduskunnassa on paljastunut uusi ammattikunta: piiskurit. Aiemmin eduskuntaryhmien puheenjohtajat olivat jonkinlaisia piiskureita, koska he joutuivat komentamaan edustajia ristiriidoissa ja puoluekuriin liittyvissä asioissa. Nyt kuitenkin on paljastunut, että hallituspuolueiden piirissä on perustettu uusia piiskureiden toimia. Piiskuri on eräänlainen s/m (sado-masokismi) toteuttaja, joka on tarpeen jotta saadaan edustajat käymään eduskunnassa. Ulkopuoliset tarkkailijat ovat huomanneet, että edustajilla ei ole paljon halua istuskella eduskunnan istuntosalissa. TV:n uutislähetyksissä katsojat ovat panneet merkille saman asian. Sali on lähes tyhjä ja yksittäinen edustaja puhuu tyhjille seinille. Poikkeuksena televisioitavat eduskunnan kyselytunnit, joissa kaikki kansanedustajat haluavat käyttää puheenvuoron ja antaa itsestään edustavan kuvan. Hallituspuolueiden kesken päätettiin keskittää äänestykset perjantaipäiviksi. Tästä ei ilmeisesti ole ollut suurempaa hyötyä, koska nyt on tarpeen perustaa näitä piiskurin toimia. Piiskurien nimet ovat salaisia, mutta pääsimme haastattelemaan yhden puolueen piiskuria, joka ymmärrettävästi haluaa pysyä nimettömänä.

Mihin eduskunnassa tarvitaan piiskureita ?
" Piiskurit ovat hyvin omalaatuinen ammattiryhmänsä. Toisin kuin yleensä luullaan piiskurit eivät pakota edustajia eduskuntaan vaan päinvastoin edustajat haluavat tulla piiskauspäivinä paikalle. He varaavat ajan ja tulevat ikäänkuin vastaanotolle. Sattumalta (tai ei ihan sattumalta sentään) piiskauspäivä on sama kuin eduskunnan äänestyspäivä eli perjantai."

Mikä edustajia kiinnostaa piiskauksessa ?
" Tämä on eräänlainen lyhytterapian muoto. Kansanedustajat joutuvat puhumaan hyvin paljon potaskaa tietämättä oikeista asioista yhtään mitään. He joutuvat myös esiintymään paikoissa ettei vähempää voisi kiinnostaa. Kaiken lisäksi lähes täysin ilman esiintymistaitoa tai -kokemusta. Edustajat joutuvat häpeällisesti käyttämään asiantuntijoita ymmärtääkseen monimutkaisia asioita. Omat älynlahjat eivät yksinkertaisesti riitä. Piiskaus on ikäänkuin rippi. Sillä edustajat sovittavat pahat teot ja saavat rangaistuksen tekemisistään tai tekemättä jättämisistään. Heillä on siis ihan oikeasti omatunto jäljellä."

Mitä tapahtuu piiskauksessa.
" Yleensä riitti noudattaa sisällöltään samaa kaavaa. Edustaja joutuu ensin häpeillen riisumaan. Sitten piiskaaja kysyy tunnustuksen. Se tulee yleensä helposti. Tämän jälkeen edustaja polvistuu piiskaajan eteen ja kuulee tuomionsa. Se on yleensä muutama kymmenen raipaniskua ja velvoite osallistua eduskunnan äänestyksiin. Näin edustaja vapautuu teoistaan. Raippojen jälkeen edustajat ovat yleensä tyytyväisinä osallistuneet äänestyksiin. Joskus raippoja joudutaan antamaan edustajan pyynnöästä lisää, sillä synnintunto on välillä syvällä sisässä."

Onko tässä kyse nautinnosta ?
" Näin meidän kesken sanottuna - on, ainakin osalla. Muttei kaikilla. Sanalla sanoen pahimmat edustajat olisivat tulossa eduskuntaan joka päivä. Eihän tässä sentään mistään kiduttamisesta sentään ole kyse. Eduskunnassa käydään kun muilta asioilta keritään. Kekkonenhan sanoi, että talo elää tavallaan, vieraat tulee ajallaan. Se pätee hyvin tässäkin."

Maksaako tämä jotain ?
"Ehdottomasti ei, mutta toki edustajat voivat maksaa vapaaehtoisen tipin lisäraipoista. Se käytetään toiminnan kuluihin. Sillä ostetaan piiskurin nahkavaatteet, piiskat ja meikit. Lisäksi sillä järjestetään eduskuntaryhmän pikkujoulut ja viikon lasketteluretki Leville."

Tuleeko tästä pysyvä käytäntö ?
"Ei kai, epäilen. Kysehän on vain hallituksen äärimmäisen pienestä enemmistöstä. Hallitus kaatuisi ellemme käyttäisi piiskureita. Tässä varmistetaan hallitusyhteistyön jatkuminen kevään vaaleihin asti. Sen jälkeen piiskauksesta luovutaan. Ellei sitten uutta hallitusta valita pienellä enemmistöllä. Siinä tapauksessa jatko on mahdollinen. Useat edustajat ovat muuten kysyneet samaa asiaa."

Miksi juuri teidät valittiin tehtävää ?
"Olen harrastanut vähän samantyyppisiä asioita jo kouluajoista lähtien. Osaan hommani. Kun piiska viuhuu, ei tarvitse puhua niin paljon. Tämä on minulle hyvin antoisa tehtävä. Ellen tule seuraavissa vaaleissa valituksi, voisin harkita jotain tällaista viraapelihommaa siviilissä."

Miten oppositio on suhtautunut asiaa ?
" Kateellisena katselevat. Kyllä ne jotain kumipukuja ja naturistien istuntoja ovat suunnitellet, mutteivät ole päässeet yhteisymmärrykseen. Oppositio on niin hajanainen porukka, ettei ole helppoa löytää yhteisesti kiinnostavaa toimintaa perjantaipäiville. "